Vieras: Ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori (WWF)
----------
[alkumusiikki]
[0:07] Jaakko Rissanen: Ilmastokasvatus tutuksi on kymmenosainen podcast-sarja, jossa käydään läpi ilmastokasvatuksen perusteita, tavoitteita ja haasteita. Ilmastonmuutosta tarkastellaan luonnontieteellisenä, yhteiskunnallisena sekä globaalina ilmiönä ja mietitään, kuinka näitä eri puolia voidaan käsitellä etenkin alakouluikäisten ja varhaisnuorten kanssa. Sarjassa puhutaan muun muassa vaikuttamisesta, ilmastotunteista sekä kestävästä elämäntavasta ja sen vaatimasta, kulttuurisesta muutoksesta. Sarjan kohderyhmää ovat kasvattajat, koululaisten vanhemmat ja muut teemasta kiinnostuneet nuoret ja aikuiset. Tavoitteena on tarjota käytännön vinkkejä siihen, kuinka käsitellä ilmastoaiheita eri ympäristöissä lasten ja nuorten kanssa. Ilmastokasvatus tutuksi on osa Pinskujen ja Nuorten Kotkien yhteistä Liikkuva luontoleiri -ympäristökasvatushanketta.
[alkumusiikki jatkuu]
[1:16] Jaakko Rissanen: Tämä ensimmäinen jakso on johdanto ilmastokasvatukseen. Keskustelemme tässä jaksossa ympäristökasvatuksen historiasta, perusteista ja siitä, mitä ympäristökasvatus on tänä päivänä. Avaamme myös ilmastokasvatuksen merkitystä ja sitä havainnollistavaa polkupyörämallia sekä pohdimme, miten se eroaa ympäristökasvatuksesta ja miksi se on tärkeää. Puhumme myös ilmastokasvatuksen tavoitteista ja annamme materiaalivinkkejä. Tästä minun kanssani keskustelemassa on Essi Aarnio-Linnanvuori, tervetuloa.
[1:53] Essi Aarnio-Linnanvuori: Kiitos.
[1:54] Jaakko Rissanen: Haluatko esitellä itsesi tähän alkuun?
[1:55] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, eli tota tosiaan olen pitkään työskennellyt ympäristökasvatuksen parissa. Tällä hetkellä työskentelen ympäristöjärjestössä WWF:llä ympäristökasvatuksen johtavana asiantuntijana, ja siellä on vierähtänyt jo kohta 13 vuotta, eli aika pitkään. Koko oikeastaan aikaisemmankin työurani olen jollakin tavalla näihin ympäristökasvatuksen tai kestävän kehityksen kasvatuksen tehtäviin liittyvissä hommissa ollut, eli tota aikasemmin sitten muissa järjestöissä ja vähän tein opetushallituksellekin hommia yhteen vaiheeseen kestävän kehityksen kasvatukseen liittyen. Mun taustani on tuolla ympäristötieteissä ja olen ympäristötieteistä myös väitellyt pari vuotta sitten ympäristöopetuksen monialaisuudesta ja arvolatautuneisuudesta. Ja ylipäätään tää on semmonen aihepiiri, joka mua kiinnostaa, että oon ollut sitten silloisessa Suomen ympäristökasvatuksen seurassa puheenjohtajanakin vähän aikaa. Paljon ollut tällä kentällä ja tota siitä ollut kiinnostunut, siitä kirjoittanut, tehnyt materiaaleja, ja nyt tosiaan tulee uusi kirjakin ulos tässä syksyllä, “Ympäristökasvatus - kestävän tulevaisuuden käsikirja”, joka ollaan Hannele Cantellin ja Sirpa Tanin kanssa yhdessä kirjoitettu.
[3:17] Jaakko Rissanen: Mahtavaa. Jos lähdetään tässä alussa ihan hyvin perusasioista, eli mitä ympäristökasvatus on?
[3:27] Essi Aarnio-Linnanvuori: No ympäristökasvatus on kaikkea sellasta oppimista, opettamista, kasvattamista, ehkä kasvamistakin, mikä liittyy sisällöltään jollakin tavalla ympäristöön. Eli siinä pohditaan ympäristön… omaa suhdetta ympäristöön, ympäristökysymyksiä, ympäristötietoa, sitten niitä taitoja, että millä tavalla toimitaan ympäristövastuullisesti ja millä tavalla otetaan kantaa vaikka ympäristön puolesta. Ja se on aika vanha käsite, hyvinkin jo viitisenkymmentä vuotta vanha, ja ollut käytössä vähän ehkä niin kuin erikin merkityksissä välillä, mutta kuitenkin aika lailla sieltä alusta saakka se on ollut aika tämmönen laaja niin kun kenttä. Eli se ei oo missään tapauksessa, missään vaiheessa - sen ei olis ainakaan pitänyt olla - pelkkää kierrätysopetusta tai pelkkää lapset menevät luontoon leikkimään -toimintaa, vaan tota, vaan siinä on ollut aika tämmönen niin kun vähän tiedonalat tai oppiainerajat ylittävä näkökulma ihan sieltä 60-70-luvulta asti. Ja lisäksi tämmöinen, että pohditaan arvoja, pohditaan etiikkaa ja sitten harjoitellaan sitä toimintaa ympäristön puolesta, niin nää on semmosia vanhoja perinteitä ympäristökasvatuksessa.
[4:57] Jaakko Rissanen: Mitä sanoisit, mikä on ympäristökasvatuksen tavoite, tai mitä ne tavoitteet on?
[5:01] Essi Aarnio-Linnanvuori: No siitä ei ehkä olla ihan kaikki yksimielisiä, mutta jos sanon niinku oman näkökulmani, niin kyllä se on rohkaiseminen tämmöseen ympäristövastuulliseen, aktiiviseen kansalaisuuteen. Sitä ei voi sellaisenaan kenellekään niin kuin ulkopuolelta tuottaa, eli se vaatii tietyllä tapaa tämmösen niinku oman havahtumisen ja että haluaa itse olla aktiivinen. Mutta tota mutta sitä mun mielestä ympäristökasvatuksessa tavoitellaan, että ne kaikki kasvavat ihmiset jossakin vaiheessa oivaltais, että minulla on merkitystä ympäristökysymyksissä ja ympäristökysymyksillä on merkitystä minulle.
[5:43] Jaakko Rissanen: Miten sä näkisit, miten ympäristökasvatusta on sovellettu Suomessa, jos puhutaan ihan koulutasosta ja laajemmin sit myöskin?
[5:52] Essi Aarnio-Linnanvuori: Jos ajatellaan niinku... Puhutaanko nyt siitä historiasta?
[5:56] Jaakko Rissanen: Joo.
[5:57] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, niin kansainvälisesti ympäristökasvatuksen käsitteessä on lähdetty niinku tai sitä on ruvettu käyttämään jo 1960-luvulla, mikä tulee ehkä monille yllätyksenä. Suomessa käsittääkseni 70-luvulla on vähän niinku pikkuhiljaa uinu joku tämmönen ympäristönsuojeluopetus tai joku tän tyyppinen niinku suomenkieliseen kielenkäyttöön, mutta ympäristökasvatus on ihan sillai selkeästi sellaisena sanana ollu sitten jo 80-luvulla. Ja jos puhutaan peruskoulusta, niin peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985, niin siellä on ollut niinku ympäristökasvatus tämmösenä yhtenä teemana, jota pitää siis koulussa opettaa. Se oli sillon, ku mä olin ala-asteella.
[6:37] Jaakko Rissanen: Joo.
[6:38] Essi Aarnio-Linnanvuori: Ja sillä tavalla niinku tämän päivän aikuisista, niin kyllä meitäkin on ympäristökasvatettu, vaikka emme ehkä ole sitä aina huomanneet. Suomessa semmonen ympäristökasvatuksen aktiivinen, innokas kehittäminen on ehkä lähtenyt liikkeelle just sillon 80-luvun loppupuolella. Eli sillon oli jotain kehittämishankkeita, tutkimushankkeitakin, ja tällasta käsitteiden jäsentämistä ja tän tyyppistä. Ja sitten siihen tuli niinku rikkana rokassa lisää kestävän kehityksen käsite, jota sillon niinkun vahvasti kansainvälisestikin pohdittiin. Ja sitten 1994 oli taas opetussuunnitelman uudistus, tuli peruskoulun uusi opetussuunnitelma, ja siellä sitten tää ympäristökasvatus teemana oli hyvinkin vahvasti. Et siel oli niinkun tämmönen vähän niinkun, että oppilaan kuuluisi olla ympäristöaktivisti -tyyppinen ajattelu jo sillon 90-luvulla. Niihin aikoihin perustettiin sitten yhdistyksiä edistämään tätä ja paljon verkostoja, ja tuli kirjoja, suomenkielisiä kirjoja, 90-luvulla aika monta ympäristökasvatukseen liittyen. Se on ollut semmosta aktiivisen kehittämisen aikaa.
[7:55] Jaakko Rissanen: Mites nykyaikana sitten?
[7:58] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, no sanotaanko näin, että tossa on ollut ehkä vähän semmoista… Se kehityksen kasvatus oli niinku koulun puolella enemmän suosiossa 2000-luvun alkupuolella, missä korostettiin kovasti sitä, että pitää olla myös se sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä kehitys ja sitten taloudellinen kestävä kehitys. Ja nimenomaan ehkä sitten mentiin niitten kolmen tasakokoisen ympyrän ajattelulla, että ne on kaikki yhtä tärkeitä ja kaikkiin pitää panostaa yhtä paljon, joka ehkä vähän vähensi sitä ympäristökasvatuksen kiinnostavuutta lyhyeks aikaa. 2004 perusopetuksen opetussuunnitelmassa oli tämmönen kestävän kehityksen aihekokonaisuus, joka oli tämmönen läpäisevä, eli sitä piti kaikissa oppiaineissa opettaa. Ja osa kouluista opetti sitä innokkaasti, mutta ehkä se jollakin tavalla koettiin vähän liiankin väljäksi. Et se ei välttämättä ihan niinku toteutunu ne ihanteet ja ne tavoitteet, mitä siihen oli oli ladattu. Ja nyt sitten uusin opetussuunnitelma, joka sekin on nyt jo itseasiassa kuusi vuotta sitten julkaistu, 2014, niin siinä sitten ympäristöteemat on selkeesti taas vahvistuneet, ilmastoteemat on myös vahvistuneet, ja se et niin kun on ehkä niitten teemojen osalta, sanosin, velvoittavampi kuin se edellinen. Ja tässä tuli ehkä vihjastuakin niinku tähän kehityskulkuun liittyen muutamaa teemaa. Se kestävä kehitys tietyllä tapaa aikanaan vähän niin kuin laajentanut niitä, ainakin niitä teemoja, jota korostetaan, koska, niinku sanoin tossa aikaisemmin, että tavallaan se ympäristökasvatus on kyllä ollu jo sieltä varhaisvuosistaan niinku siellä paperilla. Niin se on ollu hyvin laaja-alaista. Tietyllä tapaa se kestävä kehitys on ollut siellä mukana jo ennen kun kestävää kehitystä käsitteenä oli tutkittukaan. Ja tämmönen ajattelutapa, että ympäristökasvatukseen kuuluu tieto ympäristöstä, toiminta ympäristössä, vaikka siellä luonnonympäristössä, ja toiminta ympäristön puolesta, niin nehän on vanhoja ajatuksia, jotka on edelleen voimissaan ja edelleen niitä ihan suomalaisella kasvatuksen kentällä hyödynnetään. Mutta tota kyllä se niinku varmaan on jollakin tavalla houkutellut se kestävän kehityksen käsite vaikkapa yhteiskuntaopin opettajia. Se on ollu heille kiinnostava ja semmonen niinku heidän oppiaineeseensa sopiva näkökulma. Ja sitte tietenki ilmastonmuutos, joka on nyt ollut tapetilla useampaankin otteeseen 2000-luvulla, että se oli jo silloin ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun Al Gore kiersi tuolla, niin se myös kouluihin heijastu selkeesti. Yhtäkkiä ilmastonmuutos kiinnosti enemmän ja ehkä tämmönen ilmastokasvatuksen käsite on syntynytkin suurinpiirtein siinä 2000… ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella, et sillon on ensimmäiset… tai vähän niin ku siitä lähtien on pikkuhiljaa ruvennut tulemaan vaikkapa tieteellisiä artikkeleja siitä, jossa erilaiset tutkijat pohtii sitä, miten ilmastokasvatus tulisi toteuttaa. Ja selkeesti ilmastonmuutos on ilmiönä sen verran niinku haastava ja omalaatuinen, että se ilmastokasvatus on nyt niinku viime vuosina Suomessa, niin se on ollut niinku mun mielestä jopa enemmän tapetilla kun ympäristökasvatus, vaikka sanoisin kuitenkin, että se on kuitenkin vaan yksi ympäristöongelma ja on myös muita akuutteja ongelmia. Että pidän tärkeenä ilmastokasvatusta ja sen toteuttamista, mutta ei sovi unohtaa sitten vaikkapa luontokatoa siinä rinnalla.
[11:29] Jaakko Rissanen: Hei niin, koska sanoit, että on tavallaan erotettavissa kolme tämmöstä vaihetta, missä on korostettu ympäristökasvatusta, sit kestävää kehitystä ja ehkä nyt sit ilmastokasvatusta.
[11:45] Essi Aarnio-Linnanvuori: No joo, vois sanoo varmaan näin. Et sit tietenki rinnalla on myös globaalikasvatus, joka on vahvistunut tässä. Että nää ehkä molemmat, ilmastokasvatus ja globaalikasvatus, on tämmösiä ympäristökasvatuksen lapsia. Tai sen saman sateenvarjon, niinkun... No, globaalikasvattajat nyt loukkaantuu, jos mä sanon sateenvarjon alla, koska he ehkä katsoo sen toisinpäin, että ympäristökasvatus on globaalikasvatuksen sateenvarjon alla. Mut ympäristökasvatus on näistä käsitteistä se vanhin tietyllä tapaa, niinkun siitä on tullut tällasia uusia näkökulmia, joissa korostetaan sitten tiettyä aihepiiriä erityisesti.
[12:20] Jaakko Rissanen: Mites sitten, miten kuvailisit tätä, miten ilmastokasvatus eroaa just esimerkiksi tästä ympäristökasvatuksesta ja toisaalta tästä kestävän kehityksen? Ja tavallaan voiks ajatella kuitenkin, et ilmastokasvatus on myös osa ympäristökasvatusta?
[12:35] Essi Aarnio-Linnanvuori: Kyllä, joo. Näissä kaikissa on hirveen paljon samaa. Ja itse olen sitä koulukuntaa, että ne, ympäristökasvatus ja kestävän kehityksen kasvatus, on likimain synonyymeja, että ne on enemmän sellasia tavallaan, että mitä näkökulmaa haluat valottaa kuin täysin eri asia mielestäni. Mutta ilmastokasvatuksella on ehkä semmonen selkeämpi oma roolinsa. Eli vois ajatella, et se on juurikin se ympäristökasvatuksen sateenvarjon alla oleva erityisala, joka korostaa nimenomaan ilmastonmuutokseen liittyvä oppimista ja kasvatusta. Että ilmasto... Mennäänkö siihen?
[13:15] Jaakko Rissanen: Joo, mennään siihen.
[13:16] Essi Aarnio-Linnanvuori: Että jos mä kerron vaikka, että miksi itse esimerkiksi kiinnostuin ilmastokasvatuksesta aikanaan. Kun mä rupesin tekemään väitöskirjaa, ja siinä vähän freesailin sitä, että mitäs nää ympäristökasvatuksen teoriat onkaan, ja olin jo pitkään, tai useamman vuoden silloin 2010-luvun alkupuolella, ollut kiinnostunut ilmastokasvatuksesta, että mitä erityispiirteitä sillä ehkä on ja miten sitä ilmastonmuutosta pitäisi opettaa. Ja olin silloin jo niinkun huolissani siitä, että jonkun verran vaikka meille WWF:lle tuli tämmösiä viestejä nuorilta, et he on huolissaan. Et miten se tavallaan se aihepiirin lannistavuus, miten sitä pitäis käsitellä. Ja näitä on sitten viime vuosina puhuttu paljonkin, mutta et silloin ei oikein semmoseen löytynyt kirjallisuutta tai välineitä. Ja lueskelin sitten niitä vanhoja ympäristökasvatuksen teorioita ja malleja ja ylipäätään sitä kirjallisuutta ja törmäsin siellä siihen, että aika paljon siinä, mistä se niinku ponnisti se ajattelu, oli aina ideana se, että lähdetään tutkimaan jotain lähellä olevaa ympäristöongelmaa: tehdään omia havaintoja siitä ja sitten pyritään vaikuttamaan siihen, että saadaan ratkaistua se ongelma. Eli jos ajatellaan, että meillä olisi vaikkapa joku puro siinä koulun vieressä ja siinä purossa olis joku ongelma, siellä olisi ehkä vaikkapa nousueste kaloilla tai sinne joku kaatais jatkuvasti öljyä ja sen takia eliöt kärsii tai jotain muuta tällasta, niin sillonhan me voitas lähtee koulun ryhmän kanssa, luokan kanssa, vaikka selvittämään sitä, et mistä tää johtuu, mitä tälle voi tehdä. Ja me voitas jopa itse vaikka käydä se nousueste sieltä poimimassa, ihan niinkun kaivamassa omin käsin lapiolla se sieltä pois, jos se ois niinku riittävällä tavalla pieni ja kompakti se ongelma. Mut nyt, niinku nään sun hymyilevästä ilmeestä, niin ymmärrän heti tän, et täähän ei päde ilmastonmuutokseen. Me ei pystytä tekeen siitä omia havaintoja. Se niinku... tavallaan me voidaan havainnoida säätä, mutta me ei pystytä tekee havaintoja siitä niinku koululuokan kanssa, et miten ilmasto muuttuu. Ehkä me voidaan sellasta tehdä, et me haastatellaan isovanhempia siitä, et minkälaisia talvia sä muistat, mut se menee niinku lähimmäs sitä omien havaintojen tekemistä melkein. Me voidaan jostain kasvihuonekaasuista... Me voidaan havainnoida jollain lämpökameralla niitten lämmönjohtavuutta tai tän tyyppisiä asioita, et sellasia me voidaan niinku tehdä. Mutta semmonen niinku samalla tavalla semmoinen niinku konkreettinen, et nyt me tässä tutkitaan tätä meidän ympäristöä ja sitten seuraavaks se, et miten me autetaan tätä ratkasemaan, niin se on tosi, tosi, tosi vaikeeta, koska se on niin iso kompleksinen ongelma, että et eihän kukaan oikeastaan tiedä, millä me saadaan tää koko valtava ihmiskunta tekemään niitä ratkasuja, joita toki siis on. Et meillä on ehdottaa erilaisia asioita, mitä pitäis tehdä toisin, mutta miten me saadaan se kaikki läpi, niin se on tosi vaikeeta. Niin tavallaan siitä ehkä itselläni lähti sitten se ajatus siitä, että ilmastokasvatus saattais tarvita ihan uuden mallin ja ilmastokasvatus tarttee semmosta niinku uudenlaista pedagogista ajattelua, et sillä on erilaisia vaatimuksia kuin ympäristökasvatuksella siinä ihan vanhassa mielessä. Ja tähän pohdintaan sitten löytyi muutama samoin ajatteleva kollega: Hannele Cantell, Sakari Tolppanen ja Anna Lehtonen. Heidän kanssaan kokoonnuttiin tästä keskustelemaan ja käytiin, niinku aika monta teekupillista juotiin, käytiin niinku keskustelua, joka välillä vähän junnas paikoillaankin, eikä oikein edistynyt. Mietittiin, että mitä, tutkittasko jotain ja mitähän tästä nyt lähtis. Ja sitten joku kerta joku koki sellasen oivalluksen, että tehdään nyt se malli, tehdään ilmastokasvatuksen malli, ja saatiin kotiläksyksi sitten piirrellä malliehdotuksia. Ja niitä piirreltiin, ja sitten tota oli loppujen lopuksi pöydällä ensimmäinen niinku versio ilmastokasvatuksen polkupyörämallista. Ja siinä ajatuksena on se, että me otettiin tämmönen niinku konkreettinen tunnistettava esine, et ei tehty niinku timanttia tai jotain nuolikaaviota tai jotain tämmöstä, vaan tehtiin polkupyöränmuotoinen malli, jossa on sitten seitsemän meidän mielestä keskeistä kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen elementtiä.
[17:46] Jaakko Rissanen: Jos haluat, niin seuraavaks voit varmaan avata tätä polkupyörämallia. Tää on tietysti haastavaa, kun tää ei oo visuaalinen media, mitä me tässä tehdään. Mut jos ne keskeiset asiat voit siitä avata.
[18:00] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, jos mä muutamalla sanalla. Eli kokonaisvaltaisessa ilmastokasvatuksessa... Voit nyt kuvitella sinne silmiesi eteen sen polkupyörän, ja siinähän se ensimmäiseksi silmäänpistävä asia on ne kaks pyörää. Ja ne pyörät meillä mallissa kuvastaa tietoa, joka on siis tärkeää. Se ei ole ainoa tärkeä asia, mut se on tosi tärkeä. Ilman ei ilmastoaiheista tietoa voi niinku ilmastonmuutosta ymmärtää. Mutta sen tiedon rinnalla se toinen pyörä on ajattelun taidot. Ja ilmastonmuutoksesta me saadaan valtavasti informaatiota koko ajan, ja ilman semmosta kriittisen ajattelun taitoa, medialukutaitoa ja ylipäätään tämmöstä yhdistelemisen ja niin kun tiedon arvioimisen taitoa sitä ilmastotietoa on tosi vaikea käsitellä. Eli nää on pyörät. Mutta miten kaksi pyörää, ne ei vielä liiku mihinkään yksinään. Tarvitaan runko, että se pysyy kasassa se pyörä. Ja runko on aika tämmönen haastava osa kasvatuksessa, eli arvot, identiteetti ja maailmankuva. Hyvin tämmösiä perustavanlaatuisia asioita, jotka ei ole sellaisia, et niihin vois lyhytaikaisesti vaikka jollakin yksittäisellä ilmastokasvatusaktiviteetilla vaikuttaa. Mutta kuitenkin sellaisia, joita ei missään tapauksessa voi unohtaa, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, koska meillähän on kysymyksessä nimenomaan oikeestaan tämmönen maailmankuvan kriisi. Meidän pitää niinku tavallaan hylätä se nykyinen ajattelutapa, nykyinen maailmankuva, ja siirtyä uuteen kestävämpään maailmankuvaan. Ja sen takia tavallaan kaikessa ilmastokasvatuksen suunnittelussa kannattaa niinku aina muistaa tämä maailmakuvan taso ja tämä arvojen ja tota identiteetin taso. Jotta se pyörä liikkuu, kun siinä on se runko ja siellä on ne pyörät, jotkat pysyy kiinni siinä rungossa, niin tarvitaan tietenkin polkimet. Ja ne polkimet tässä kuvastaa sitä toimintaa, toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jota me pidetään hyvin keskeisenä osana sitä kokonaisvaltaista ilmastokasvatusta. Eli me ei tavallaan niinku ajatella, että ilmastokasvatus olisi vain tiedon lisäämistä, vaan se on myös sitä, et harjoitellaan oikeesti sitä, että millä tavalla voimme tässä elämässä hillitä niitä päästöjä, mitä meiltä tulee, siirtyä kohti sitä kevyempää ekologista jalanjälkeä, pienentää hiilijalanjälkeä. No, nyt jos aattelet, et ajaisit sillä pyörällä, jolla on runko ja pyörät ja polkimet, niin se ois aika epämiellyttävää ja aika raskasta, jos ei olis satulaa. Ja satula tässä meidän mallissa kuvaa motivaatiota ja osallisuuden tunnetta: sitä, että sinä koet, että sinulla on merkitystä ja että tällä asialla, tällä ilmastokysymyksellä on merkitystä sinulle. Ja tää on kans sellanen, et se täytyy siinä niinkun... Et ei voi ajatella, että etäännytetään se ilmastonmuutos jonnekin kauas, vaan on hyvin tärkeä huomata se, et meidän elämäntavoilla on vaikutusta, meidän tekemisillä on väliä, ja toisaalta juuri sen toiminnan kautta, sen toiminnan harjoittelemisen kautta, me saadaan kokemuksia siitä, et sillä mitä minä teen on väliä ja minä pystyn vaikuttamaan. Tää ois yks semmonen ilmastokasvatuksen tärkeä tavoite ja ja tota myös keino, et saadaan tuettua sitä itseluottamusta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. No niin, meillä on siis runko, jossa on pyörät ja polkimet ja sitten satula. Ja nyt pitäs päättää minne. Ja siinä on ohjaustanko. Ja ohjaustangolla me valitaan se suunta, johon me lähdetään. Tää kuvastaa meidän mallissa tulevaisuuskasvatusta. Eli tämmöstä et otetaan siihen kasvatukseen mukaan se näkökulma siitä, että tulevaisuudet on erilaisia: voi olla tietynlainen tulevaisuus, voi olla toisenlainen tulevaisuus. Sitä ei oo vielä valittu sitä tulevaisuutta. On asioita, joihin me ei ehkä voida vaikuttaa, mutta on myös paljon semmosia asioita, joita me voidaan tehdä sen eteen, että valitaan tietynlainen tulevaisuus. Ja ihan ilmastokasvatuksen osana niin sitten toteutetaan semmosia... Tai ei toteuteta, mutta siis tutkitaan, mietitään, vertaillaan erilaisia tulevaisuusskenaarioita: Onko tämmönen tulevaisuus, entä tämmönen toisenlainen? Mitä jos tämän tyyppiset arvot lähtis vallitsemaan, minkälainen yhteiskunta meillä olis sen jälkeen? Ja tää on ehkä semmonen niinku myös aika, sanoisinko, oppiainerajat ylittävä näkökulma. Eli koulussa esimerkiks, niin siinä vois olla sitten niinku luonnontieteet on monessa kohtaa tärkeitä, mut siellä ois sit vaikka sitten yhteiskuntaoppi, historia myös, koska historiassa voidaan vähän niinku katsoa aineksia, et minkälaiset kehityskuvat on aikasemmin ollut mahdollisia, ja katsomusoppiaineet, taideaineet, joitten kautta sit vois työstää niitä erilaisia tulevaisuuksia vaikkapa draaman keinoin. Unohdin siinä polkimien kohdalla tai siinä kohtaa ois voinu jo mainita sen toisen asian, joka on kiinni siellä ohjaustangossa. Siellähän on siis jarrut.
[23:29] Jaakko Rissanen: Jep, totta.
[23:30] Essi Aarnio-Linnanvuori: Ja jarrut liittyy niihin polkimiin, eli ne pysäyttää niiden polkimien toiminnan, eli toiminnan esteet. Ja se on semmonen, että me ei tietenkään niinku... Kasvatus ei tietenkään tuota - tai halua tuottaa - niitä esteitä, mutta se on tosi tärkeetä tunnistaa kasvattajana, et mikä meitä estää toimimasta vastuullisesti. Minkä takia niin kun valitaan niitä semmosia toimintatapoja, jotka kuormittaa ympäristöä enemmän? Miksi ei valita niitä toimintatapoja, jotka olis ympäristölle kevyempiä? Ja tää on semmonen vähän ehkä niinku vaikeekin näkökulma, koska tavallaan on niinku helpompi vaan opettaa silleen, että tää on se hyvä juttu, tehdään tätä, mutta tietyllä tapaa sitten, jos et mietitään sitä - ja tää menee osittain jo sinne arvojen ja identiteetin alueelle - että jos lähtee oikeasti miettimään sitä, että miksi minä en nyt sitten tätä... Et mikä sinua estää, mikä tässä tulee niin kun vastaan, niin siinä tullaan aika semmosiin syvääluotaaviin kysymyksiin. Ja ne on osittain yhteisiä asioita, eli osa niistä voi olla ihan tämmösiä inhimillisiä: mulla on kiire, mä en jaksa nyt tai mulla ei oo rahaa tai...Mutta sitten osa voi olla sellaisia rakenteellisia, eli kyllä kulkisin töistä kotiin ja kotoa töihin julkisilla kulkuvälineillä, mutta kun ei ole suoraa bussilinjaa. Se kestää vaikka puolitoista tuntia, kun joutuu vaihtamaan, menemään jonkun kaupungin keskustan kautta sinne paikkaan, missä olen töissä. Niin se on aika semmonen niinku rakenteellinen este, ja silloin ei oikeestaan enää voi puhua, et se ois laiskuutta, jos se on niinku merkittävästi hankalampaa. Ja tän tyyppisiä kysymyksiä sitten kun niitä pohditaan, niin sieltä voidaan joskus ehkä jopa tunnistaa sellaisia esteitä, jotka pysytään yhdessä poistamaan. Ja sitten toisaalta voidaan ehkä myös valita vähän niitä taisteluita, joita käydään. Et jos joku näyttäytyy semmosena, et tolle me ei voida tehdä mitään, niin voidaan ehkä sitten sen ryhmän kanssa päättää, et keskitytään tähän toiseen, jota me voidaan muuttaa.
[25:41] Jaakko Rissanen: Jep.
[25:42] Essi Aarnio-Linnanvuori: Vielä yks asia on kiinni tuolla ohjaustangossa, ja se on muuten pakollinen Suomen polkupyöräliikenteessä pimeän aikaan.
[25:49] Jaakko Rissanen: Jaiks, siis kyllä, ajankohtaisempi koko ajan tässä.
[25:53] Essi Aarnio-Linnanvuori: Kyllä, joo, kun syksy tulee, kannattaa toimia ja tarkistaa, että toimiiko lamppu.
[25:55] Jaakko Rissanen: Jep.
[25:56] Essi Aarnio-Linnanvuori: Ja lamppu tässä mallissa kuvastaa toivoa ja muita tunteita. Ilmastonmuutos on aika ahdistava aihepiiri. Se on vaikee, se on monimutkanen, siihen liittyy arvoristiriitoja ja lisäksi on hyvin hankalasti ratkaistavissa. Aika synkkiä tulevaisuudenkuvia siihen kuuluu, ja se ikävä uutinen on se, että ne synkät tulevaisuudenkuvat on aika monet ilmeisesti aika oikeassa. Eli meillä on oikeesti tosi kiire, ja me ollaan tosi kaukana sieltä, missä meidän pitäs olla. Ja tämmöiset näkökulmat, niin ne niinku lannistaa vähän niinku karskimmankin ihmisen helposti, saati sitten niinku herkässä kasvuvaiheessa olevan lapsen tai nuoren. Ja se toivon niinku ylläpitäminen, toivon ruokkiminen niin, että se lamppu olisi päällä ja olis turvallisempi polkea eteenpäin, niin se on kyllä tärkeetä. Ja ylipäätään tavallaan se, että niitä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita voidaan niinku pohtia yhdessä ja työstää yhdessä: Miltä minusta tuntuu? Miksi aja... Miksi minusta tuntuu tältä? Onko se hyvä tunne? Onko se niinku tavallaan semmoinen tunne, joka saa olla vai niinku... Mitä tavallaan sille asialle pitäisi tehdä? Niin se on kyllä niinku enenevässä määrin mielestäni olennainen osa ilmastokasvatusta. Ei voi tätä tunteiden näkökulmaa jättää sivuun. Siinä oli!
[27:32] Jaakko Rissanen: Siinä oli! Huh huh, aikamoinen paketti. Voit sä vielä sanoo kerran läpi ne kaikki ihan vaan siis sanoina?
[27:41] Essi Aarnio-Linnanvuori: Kyllä. Eli pyörän renkaat: tieto ja ajattelun taidot. Runko on arvot, identiteetti ja maailmankuva. Polkimet: toiminta. Satula: motivaatio ja osallisuus. Jarrut: toiminnan esteet. Ohjaustanko: tulevaisuus. Ja sitten lamppu: toivo ja muut tunteet.
[28:07] Jaakko Rissanen: Jes, mahtavaa.
[välike]
[28:14] Jaakko Rissanen: Sä mainitsitkin tässä jo monialaisuuden. Miten sä näkisit, että ilmastokasvatuksessa... Mitä haasteita ja toisaalta mitä mahdollisuuksia tää monialaisuus tekee? Tai väistämättähän sitä pitää tehdä monialaisesti, koska ilmastonmuutos on sen verran monimutkainen ilmiö.
[28:33] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo. Ilmastonmuutos on nimenomaan... Se on itse asiassa aika herkullinen aihe tämmöselle monialaiselle oppimiselle. Koska siinä on aika helpostikin tunnistettavissa yhtymäkohtia tosi monille eri... niinku tieteenaloille tai eri oppiaineisiin. Ja lisäksi sitten siihen tavallaan semmonen niinku välineellinen. Ja niinku tossa vaikka kriittisen ajattelun taito, niin tämmönen medialukutaitohan on hyvin luontevaakin kielissä, äidinkielessä, vieraissa kielissä, niin voidaan harjoitella sitä ja tarkastella niinku sen tyyppisiä näkökulmia ilmastonmuutokseen liittyen tai näin. Mutta et siinä on selkeesti semmosia luonnontieteellisiä... Se menee vielä luonnontieteissä aika monen oppiaineen alueelle. Et se on selkeesti maantietoa, mutta se on yhtä lailla fysiikkaa ja kemiaa ja tota biologiaakin siinä mielessä, että jos aatellaan vaikka niitä seurauksia luonnossa vaikka suomalaisessa luonnossa: miten se muuttuu, kun ilmasto muuttuu. Mutta sitten se on myös ihan selkeästi yhteiskuntaoppia, se on myös... Voidaan ajatella historian näkökulmasta. Miten tavallaan riippuvainen ihminen on, miten riippuvainen yhteiskunta on siitä ilmastosta, jossa se sillon elää. Et meillähän on ollut valtavia, jos aattelee niinku ihmisen historiaa, niin siellä on ollu valtavia yhteiskunnallisia mullistuksia tämmösten ilmastohäiriöiden seurauksena. Ja vaikkapa Ranskan suuri vallankumous, niin sen taustalla oli tämmönen niinku pitkä kylmä jakso, joka johtui muistaakseni jostain tulivuorenpurkauksesta. En oo sen alan asiantuntija, niin en nyt oo ihan satavarma, mutta näin oli tulivuorenpurkaus, oli monta huonoa satokautta peräkkäin, ja tää on ollu sitten tavallaan se. Niin nää kertoo meille sellasia asioita, mihin meidän pitää varautua myös ilmastonmuutoksen yhteydessä: kun se ilmasto muuttuu, niin tän tyyppiset niinku konfliktit ja kriisit varmasti myös lisääntyy. Se on eettinen kysymys, se on ehdottomasti erittäin eettinen kysymys, katsomusoppiaineisiin erittäin tärkeä aihe keskusteltavaksi ja käsiteltäväksi. Ja sitten ne taito- ja taideaineet. Kotitalous on yksi ihan parhaista ilmastonmuutoksen oppiaineista, koska siellä hyvin niinku pragmaattisesti voidaan harjoitella niitä semmosia arjen taitoja: mitä se on se kestävä elämäntapa, niin sitä harjotellaan siellä. Ja sitten taas taideaineet, niin niissä sitten voidaan esimerkiksi just niitä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita työstää, voidaan työstää tota niitä... näitä tulevaisuusvisioita. Ja lisäks taideteoksella voidaan esimerkiksi ottaa kantaa. Eli se voi olla tämmöstä toimintaa tukevaa työskentelyä, mitä tehdään niinku taiteen piirissä. Et aika... Mun mielest se on semmonen aihepiiri, joka niinku hyvin helposti, kun on itse taas ollu kans kiinnostunut nimenomaan monialaisista oppimisesta, niin ilmastonmuutos on hyvin helppo jakaa niinku eri... et sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Että sanotaanko se luontokato ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on paljon vaikeampi tässä suhteessa. Et se on selkeesti ehkä biologian aluetta ja niinku muihin oppiaineisiin joutuu hakemaan vähän enemmän sitä näkökulmaa.
[31:41] Jaakko Rissanen: Onks se kuitenkin... Siis... Tuleeks siitä jotain haasteita myös tästä monialaisuudesta? Onks se... Tota onks vaarana esimerkiksi, et se jää jotenkin osittaiseksi se näkemys?
[31:55] Essi Aarnio-Linnanvuori: Monialaisuus ei oo helppoa. Se on haastavaa ja tota se ehkä niinku... Jos aatellaan nyt nimenomaan niinku meidän suomalaista koulua. Näähän monet asiat siis pätee myös muualle kuin kouluun, niinku vaikka harrastustoimintaan tai nuorisotyöhön tai näin. Mutta jos aatellaan meidän koulua, ja erityisesti niinku yläkoulu, lukio, missä on niinku oppiaineet, niin sehän on aika oppiainelähtöistä se. Opettaja tekee yleensä töitä aika yksin. Et heillä voi olla sitten... Useinkin on vaikka, että historian opettajilla on se tiimi, jossa he siinä suunnittelee tiettyjä asioita yhdessä ja muuta, mut hekin on sen saman oppiaineen sisällä. Niin monialainen opetus vaatii sitä, että mennään siitä omasta kotelosta ulos ja kohdataan se toisen oppiaineen opettaja, se toisen alan asiantuntija. Ja se voi olla ihan hirvittävä hauskaa opettajalle, hyvinkin antoisaa. Mutta ei se ihan helppoa välttämättä ole, koska voi olla, et ollaan ihan eri kartalla ja aikaa siihen ei välttämättä oo niinku varattu. Ja sitten niinku jokaisel on vähän se eri näkökulma, ja niitä pitää sitten niinku sovitella ja niin kun löytää se, mitä me tehdään yhdessä ja millä tavalla me saataisiin nämä meidän kaikkien oppiaineiden omat näkökulmat näkyviin ja niin kun tavallaan... Niin, siis siinä on ihan niinku oman työnsä. Se on palkitsevaa, mutta se on myös vaativaa, ja siihen pitäisi sitten olla tietenkin aikaa. Luokanopettajalle tää on sillä tavalla helpompaa, että hänellä on niinku monialainen tausta itsellään: hän on opiskellut pikkusen kaikkea ja niinku vähän nimenomaan hanskaa sen koko paletin ja luokanopettajat on tommoseen tosi hyviä, tämmösiä niinku ilmiöprojektien tai ylipäätään niinku monialasen ajattelun tukijoita. Mutta luokanopettajan haaste on tietenkin se, että hän ei oo minkään niistä aiheista asiantuntija varsinaisesti. Ja ilmastonmuutos on tosi vaikee aihe, ja silloin voi tuntua niinku siltä, että “aaah, miten selviydyn tästä?”, kun tää niinku tieto täällä taustalla on niin haastavaa. Että tota ei se hänellekään ihan semmosta lasten leikkiä ole, että otanpas tästä tämän ilmastokasvatuksen haltuun ja rupeen toteuttamaan. Siin on tietenkin omat haasteensa.Tietenkin olisi toivottavaa, että koulussa ei levitetä esimerkiksi virheellistä tietoa.
[34:18] Jaakko Rissanen: Luonnollisesti. Täs puhuttiin jo kouluympäristöstä. Miten näkisit et missä kaikissa konteksteissa, just koulussa mut myös koulun ulkopuolella, niin kun ilmastokasvatus on tärkeää? Tai missä siitä on hyötyä?
[34:35] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo. Ilmastokasvatus on semmonen... Tavallaan et jos aatellaan, et se on ilmastonmuutoksen alajaos, tai tällä tavalla, niin tota.. Niin siis ympäristökasvatuksen alajaos, niin se on tavallaan semmonen, että tietyllä tapaa sitä toteutetaan jo varhaiskasvatuksessa, mutta ehkä se varhaiskasvatuksessa se laajempi ympäristökasvatuksen ote on vahvempi. Ja siellä ehkä niinku rakennetaan semmosta niinku pohjaa sille tulevalle ilmastokasvatukselle, joka sitten enemmän on niinku vahvempaa siinä vaiheessa sit, kun se lapsi kasvaa vähän vanhemmaksi ja kykenee sitä ilmastonmuutosta ilmiönä esimerkiksi jollakin tavalla ymmärtämään. Mut niitä samoja, niinku vaikkapa sitä arvopohjaa, sitä vastuullisen ihmisen identiteettiä, motivaatiota toimia ja arjen käytäntöjä, niin niitähän harjoitellaan jo varhaiskasvatuksessa. Sitten sehän jatkuu läpi elämän. Eli tota tavallaan me olemme ilmastokasvajia sinä ja minäkin tässä, koko ajan opitaan aiheesta lisää ja saatetaan niinku pohtia niitä ja näin, vaikka ehkä meitä ei välttämättä juuri kukaan aktiivisesti kasvata. Mutta voisi kasvattaa, tai me voitais itse hakeutua jollekin vaikka kurssille oppimaan asiasta lisää. Jos aatellaan sitten vielä kuitenkin niitä lapsia ja nuoria, jotka on ehkä nyt niinku meillä tässä näkymättöminä läsnä tässä tämän pöydän ääressä, niin myös vapaa-ajalla tapahtuva kasvatus, niin siellä voi olla tämmöstä ilmastokasvatuksen näkökulmaa ja usein hyväkin olla. Ja tota, tiedän, että monet organisaatiot, joilla on jotain tällasta vaikka leiritoimintaa tai jotain muuta tämmöstä, missä on niinku semmonen jollakin tavalla kasvatuksellinen ote, itse WWF:llä oon tehnyt yhteistyötä esimerkiksi kirkon kanssa, että rippikoulutyössä, niin siellä saattaa ilmastokasvatus hyvinkin olla ajankohtainen tai niinku tärkee aihe ja pulpahtaa siellä pinnalle jo ihan nuorilta itseltään. Ja sitten tota WWF:llä on aktiivinen yhteistyö Suomen partiolaisten kanssa, ja siellä ilmastokasvatus kiinnostaa tällä hetkellä aika paljonkin erityisesti sitten ehkä semmoisia vähän niinku isompia partiolaisia, et ei niitä pienimpiä sudenpentuja, vaan vähän vanhempia partiolaisia, semmosia teini-ikäisiä ja muuta. Et tää nuorten ilmastoliike, perjantain mielenosoitukset eduskuntatalon portailla ja muuta, niin sehän heijastuu myös kaikkiin niihin, jotka nuorten kanssa työskentelee, ja on jollakin tavalla on semmonen teema, et keskusteluttaa. Riippumatta siitä, onko ne nuoret itse siellä portailla vai eivätkö ole, niin saattaa kiinnostaa niitä nuoria.
[37:15] Jaakko Rissanen: Niin et tavallaan ilmastokasvatus tulee... tai tavallaan se kumpuaa nuorista itsestään myös se halu siihen ja se tarve niille keskusteluille.
[37:22] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, kyllä.
[37:26] Jaakko Rissanen: Se on kyllä hyvin positiivista tietysti. Mitä suosittelisit sit siinä vaiheessa, jos esimerkiksi tämmösessä... jos on esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksessa niinku lasten, nuorten kasvattajana tai heidän kanssaan tekemisissä. Että jos haluaa tuoda jotain tällasta ilmastokasvatusnäkökulmaa, niin onks jotain materiaaleja, mitä haluisit suositella? Tai mistä kannattaa lähteä niinkun tämmösen tiedon hakuun?
[37:57] Essi Aarnio-Linnanvuori: Joo, no tota... Riippuu tietenkin hieman siitä, minkä ikäisten lasten tai nuorten kanssa on tekemisissä, mut materiaaleja on tosi paljon. Siitä ei oo puutetta. Ja nyt ehkä sallitaan, että kun WWF:ltä tulen, niin voin mainostaa ekaks, että wwf.fi, sieltä löytyy semmoinen opettajille suunnattu sivusto, mutta kyllä niitä saa muutkin käyttää. Ja meillä on aika paljon maksutonta materiaalia, josta osa on ilmastokasvatukseen, osa laajemmin ympäristökasvatukseen. Sieltä löytyy monenlaista. Mutta tota, vielä runsaampi aarreaitta on sitten tämmönen MAPPA-materiaalipankki, mappa.fi. Ja siellä on ympäristökasvatuksen, ilmastokasvatuksen, ulkona oppimisen materiaaleja erilaisilta toimijoilta. Siellä on varmaan 200 tahoa, jotka on tuottaneet materiaaleja sinne. Niitä materiaaleja on reippaasti yli 1000. Eli tota, ne ei kaikki oo tietenkään ilmastokasvatukseen, mut ilmastokasvatukseenkin on kymmenittäin ja eri-ikäisille ja erilaisille kohderyhmille. Niin se on varmaan niinku suomenkieliselle niinku ihmiselle se helpoin paikka päästä niinku liikenteeseen siihen, mitä kaikkea on, mitä voisi tehdä niiden lasten ja nuorten kanssa. Se löytyy parhaiten varmaan sieltä. Et löytyy monennäköistä aktiviteettia, että tietenkin ne on sitten... ne on kaikki tehty johonkin käyttöön. Et siinä täytyy sitten tehdä itse sitä seulomista, mutta jos kiinnostaa lähteä tutustumaan, voi. Ilmastokasvatuksessa tarjotaan myös koulutusta tällä hetkellä kasvattajille, et semmoseen voi myös osallistua, että tota, aika monenlaista tuntuu olevan tarjolla juuri nyt.
[39:44] Jaakko Rissanen: Mahtavaa. Ja kyllähän sen huomaa myös siitä, että tämäkin podcast on olemassa, että mielenkiinto asiaa kohtaan on kasvamassa. Tässä oli todella hyvin tämmöinen erittäin hyvä johdanto tähän aihepiiriin. Jos haluat vielä lopuksi... semmoinen tota vastaus kysymykseen “miksi ilmastokasvatus on tärkeää?. Tämmönen loppukaneetti?
[40:13] Essi Aarnio-Linnanvuori: Ilmastokasvatus on tärkeää, koska se ilmastonmuutos on yksi meidän ajan kaikkein suurimmista haasteista. Ei välttämättä suurin, mutta yksi suurimmista. Ja ne lapset ja nuoret, jotka nyt kasvaa, niin he joutuu elämään sen ilmastonmuutoksen kanssa. Sitä pitää hillitä ja siihen täytyy sopeutua, molemmat on niinku väistämättömiä. Mutta se ei oo niinku semmonen asia, joka voitas jotenki lakaista maton alle tai tota niinku ajatella, et he pohtii sitä sitten tulevaisuudessa, vaan he on niinku nyt jo tässä maailmassa, jossa se koko ajan on tossa vieressä vähän semmosena peikkonakin. Ja heidän täytyy saada siitä tietoa, heidän täytyy saada kertoo niistä tunteista, mitä se aiheuttaa, heidän täytyy saada osallistua siihen sen hillitsemiseen jo nyt. Se on heidän oikeutensa lapsina ja nuorina.
[41:09] Jaakko Rissanen: Erittäin hyvin sanottu. Tota, kiitos tästä.
[loppumusiikki]