Vieras: Salka Orivuori (Marttaliitto)

-----------------------

(Alkumusiikki)

[00:08] Jaakko Rissanen: Tervetuloa Ilmastokasvatus tutuksi -podcastiä kuuntelemaan. Minä olen Jaakko Rissanen. Tässä viidennessä jaksossa keskustelemme Salka Orivuoren kanssa kestävästä arjesta.

(Alkumusiikki jatkuu)

[00:39] Jaakko Rissanen: Tässä jaksossa puhumme siitä, kuinka yksilöt ja yhteisöt voivat vaikuttaa kulutusvalinnoillaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kerromme, mistä yksilöiden ja kotitalouksien ilmastokuorma pääosin syntyy ja esittelemme arkisia valintoja ja toimia, joilla omaa ilmastokuormaa voi vähentää. Pohdimme, kuinka käsitellä aihetta lasten kanssa eri ympäristöissä. Vinkkaamme tahoja, jotka tarjoavat materiaaleja ja ideoita teemojen käsittelyyn lasten kanssa. Esittelemme myös muutamia tapoja käsitellä aihetta. Ja tästä tänään kanssani puhumassa tästä on Salka Orivuori, tervetuloa.

[01:15] Salka Orivuori: Kiitos.

[01:16] Jaakko Rissanen: Haluatko esitellä itsesi kuuntelijoille?

[01:18] Salka Orivuori: Joo, mä oon Salka Orivuori ja mä työskentelen Marttaliitossa. Mun vastuualueisiin kuuluu ilmasto- ja ympäristöasiat aika laajasti, ja Martathan on tämmönen hyvin perinteikäs kotitalousneuvontajärjestö. Me neuvotaan erilaisissa kotitalouteen, elämiseen, asumiseen, kestävään elämäntapaan liittyvissä asioissa. Ja meidän tavoite on se, että kaikille mahdollistuisi hyvä ja kestävä arki. Ja siihen nyt tääkin tän päivän teema hyvin vahvasti kytkeytyy.

[01:50] Jaakko Rissanen: No niin. Mahtavaa. Jos lähetään ihan tämmösestä käsitteiden määrittelystä tässä ihan aluks. Niin on tämmöisiä käsitteitä, kuten ilmastokuorma, jonka tossa johdannossakin mainitsin. Sit on esimerkiks hiilijalanjälki ja sitte ehkä tämmönen vähän uudempi: ekologinen selkäreppu. Haluatko käydä nää läpi yks kerrallaan, mitä näillä tarkotetaan näillä eri käsitteillä?

[02:13] Salka Orivuori: Joo, mä oikeestaan alotan siit ekologisesta selkärepusta, koska mä itse oon ehkä siihen näistä termeistä ensimmäisenä itse tutustunut opiskeluaikoina joskus varmaan jo, no ei nyt ihan 20 vuotta sitten, mutta ei paljon puutu. Ja sehän niinku pohjimmiltaan kuvaa niitä erilaisii materiaalipanoksia, joita jonku tuotteen valmistamiseen on tarvittu. Eli hyvä havainnollistus on esimerkiksi se, et jos meil on kultasormus, joka painaa ehkä viisi grammaa, niin se ekologinen selkäreppu on jotain aivan muuta. Se voi olla 2000 kg tai enemmän. Eli tavallaan se havainnollistaa sitä, että miten se materiaalivirrat ja ympäristökuormitus, joka jonkun tuotteen valmistamisesta on aiheutunut, ni se ei näy todella siinä tuotteessa. Että taas sitten joku tuote, joka painaa tai näyttää suuremmalta, niin sen ympäristökuormitus tai ekologinen selkäreppu ei välttämättä oo sit taas niin suuri. Mut mun mielestä se on hirveen havainnollistava mittari ja kuvastaa nimenomaan sitä, että hyvin erityyppisillä tuotteilla ja tavaroilla on kauheen erilaisia vaikutuksia ympäristöön.

No sitten taas hiilijalanjälki tarkottaa jonkun tuotteen tai palvelun elinkaarensa aikana aiheuttamaa ilmastokuormaa eli kasvihuonekaasupäästöi. Eli nää ilmastokuorma ja hiilijalanjälki on mun mielestä niinku vahvasti kytkettyjä toisiinsa. Ja se on mun mielestä myöskin hyvin havainnollinen mittari. Toisaalta hiilijalanjälki tai ekologinen selkäreppu, ni eihän ne pysty kuvamaan sitä kaikkea ympäristövaikutusta, et monesti ne kätkee esimerkiks sen vaikutuksen, mitä kohdistuu luonnon monimuotoisuuteen. Sitä on hirveen vaikee mitata. Tai jotain kemikalisoitumista, tai tän tyyppisiä asioita. Mutta ne kuitenkin aika hyvällä tapaa antaa osviittaa siitä, et minkälaiset valinnat on kestävämpiä, ku jotkut muut. Tai nimenomaan ihan eri tavalla tuoteryhmien tai palveluiden välillä, että mitkä on niitä eniten päästöjä tai ympäristökuormaa aiheuttavia. Et siinä mielessä ne on havainnollisia kyllä. Et esimerkiks just meillä Martoissa ymmärrettävästi puhutaan paljon ruuasta. Ni ruuassa esimerkiks tää hiilijalanjälki on siinä hirveen havainnollinen, et sen avulla on helppo tehdä näkyväksi niitä eri ruokien ympäristö- tai ilmastovaikutuksia. Mut et just huomioiden se, että se ei kerro ihan koko totuutta. Ja sitte tietenkin siihen laskentaan liittyy paljon semmosta epävarmuutta ja arviointia, mikä meidän on ehkä hyväksyttävä, et ei oo absoluuttisia totuuksia mutta ne on kuitenki, niinku antaa tosiaan hyvä osviittaa.

Ja sit ehkä semmonen vielä, mikä tähän erilaiseen laskentaan liittyy, on se, et monesti kuitenkin esimerkiks, jos me aatellaan hiilijalanjälkeä, ni siinä välttämättä ei aina oteta huomioon sitä päästöä, joka aiheutuu sitten muualla kuin Suomessa. Se vähän riippuu aina laskennasta, ja ehkä se voi aina tietenkin kuluttajaa tai yksilöä hämmentää, että ne laskentaperusteet ei oo välttämättä oo aina ihan samanlaiset.

[05:34] Jaakko Rissanen: Et joskus siis saattaa olla, et se hiilijalanjälki ulkoistetaan ikään ku Suomen ulkopuolelle?

[05:39] Salka Orivuori: No joo, et jos me puhutaan tälläsestä Suomen, tota niinku valtakunnan tasolla, tai kunnan tasolla, aluetasolla päästöistä, ni monesti sillon me ei huomioida sitä tavallaan kulutuksesta aiheutuvaa päästöö, joka tapahtuu jossain muualla, ja se on itseasiassa meidän hiilijalanjälkilaskennassa yks aika iso haaste myöskin.

[06:04] Jaakko Rissanen: Miten sä kokisit, että tota ku on tekemisissä lasten ja nuorten kanssa, niin onks nää mielekkäitä käsitteitä, ja onks ehkä joku, mikä on selkeämpi hahmottaa nuoremmille ja toiset, mitkä ei niinkään?

[06:18] Salka Orivuori: No musta toi ekologinen selkäreppu on kauheen hyvä, se on hirveen havainnollinen, et tavallaan, ku sitä ei tuu ajatelleeksi, että mikä on jonkun pieneltä näyttävän tavaran, kännykän tai jonku tämmösen meille normaalin tavaran just se vaikka materiaalivirta. K siihen liittyy niitä tärkeitä arvokkaita metalleja, joiden louhimisessa siirretään ja myllätään maata ja aiheutetaan paljon myöskin semmosta luonnon monimuotoisuudelle vaikutuksia. Ni kyl mun mielestä se on kauheen havainnollinen mittari. Sen sijaan must ei oo välttämättä niinku tarpeellista käydä ihan yksityiskohtaisesti, että mikä on just kilogramman tai gramman tarkkuudella joku ja mikä on joidenkin vaikka eri ruoka-aineiden eksakti hiilijalanjälki tai näin. Mut ne suurusluokat, ni ne on, kyl näiden avulla hahmottuu paremmin. Et kyl ne siinä mielessä on ihan hyödyllisiä paitsi nuorille, niin myöski aikuisille, ei se oo mitenkään itsestäänselvää, et me kaikki niinku automaattisesti hahmotettais näitä. Voi olla yllätyksiäkin niissä.

[07:25] Jaakko Rissanen: Jep. Ja oikeestaan siitä päästänki just vähän ehkä tämmöstä, niinku näinä arkipäivän hahmottamiseen, et tota mitä arvioisit, tai miten kävisit läpi, että mistä suomalaisten kotitalouksien ilmastokuorma pääosin muodostuu? Et jos – tää on tietysti erittäin laaja aihe – mut jos niinku vaikka kursiivisesti just asuminen, ruoka, liikenne, tän tyyppiset, nää niinku isot kategoriat.

[07:52] Salka Orivuori: Joo. No sä jo tossa sanoit oikeestaan sen oleellisimman, mikä niinku mun mielestä on hirveen tärkeetä, että alkaa meille hahmottuu, että mitkä on ne isoimmat osa-alueet, mistä se hiilijalanjälki muodostuu. Meil on, Syke ja Sitra on tehny laskelmia, jonka mukaan keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on kymmenen tonnia. Kymmenen tonnia vuodessa. Sit sen pitäis vähitellen tässä – tai ei nyt ihan vähitellen, muutaman, kymmenen kahdenkymmenen vuoden aikana – siitä vähentyä jopa, no, alle kahteen tonniin vuodessa. Se muutos pitäis olla aika iso. Ja onneks meil on paljon niitä ratkaisuja, millä tää muutos tehdään. Mut et tosiaan se on ihan hyvä, et nyt meil on niinku iskostunut mieliin et asuminen, liikkuminen, ruoka, et ne on niitä isoja. Sit on tietenkin että, et se muu kulutus, se on myöskin hirveen tärkeetä.

Arvioidun mukaan se asuminen ja siihen liittyvä energiankäyttö on noin kolmannes hiilijalanjäljestä. Sitten ruoka on noin viidennes ja samoten liikenne on noin viidennes ja sit se muu kulutus ehkä noin neljännes. Mut että tavallaan sit kun me puhutaan näistä keskiarvoista, ni nehän kätkee sen, että siel on ihan hirveetä vaihtelua ihmisten välillä, alueiden välillä, että että tää on niinku tosiaan keskiarvo. Mutta et kyllähän siel varmasti näkyy se, että meillä asumisessa kuluu paljon energiaa lämmittämiseen, asumisen energiankulutuksesta suuri osa kuuluu lämmitykseen, sit seuraavaks suurin osa käyttöveden lämmitykseen ja sitten erilaiset sähkölaitteet ja valaistus, ni se on kuitenki viel pienempi osa, mut että tota tavallaan ne isot ratkaisut sit monesti kotitaloudessakin tehdään sillä lämmityksen ja vedenkulutuksen osalta.

No sitten liikkumisesta, niin kyllähän yksityisautoilu on hirveen merkittävässä roolissa sen kokonaisuuden kannalta, ja sitte totta kai ihan yksittäinenkin lentomatka voi olla sitte taas niinku yksilön kannalta siinä omassa hiilijalanjäljessä merkittävä. Jos lentää tosi paljon, ni kyl varmasti voi luottaa siihen, että se oma hiilijalanjälki liikkumisen osalta on iso.

No ruoka sitten taas. Se koostuu paljon niistä päivittäisistä valinnoista, mitä me tehdään. Sielkin on aika selkeitä sellasii asioita, jotka määrittää sitä hiilijalanjälkee. Just nää tutkimuslaitokset on arvioinu niin, et kasvisruokavalio, ja ehkä kalaa sisältävä kasvisruokavalio, tai vegaaniruokavalio, ni on huomattavasti ilmaston kannalta kestävämpi, kuin sitten semmonen ruokavalio, joka sisältää paljon eläinkunnan tuotteita.

Sitten jos aatellaan tätä muuta kulutusta, joka on kuitenki se yks, noin yks neljännes hiilijalanjäljestä keskimäärin, niin sehän sitte taas tavallaan, sinne sisältyy tosi monenlaista, mut se vaan tuo esille sen, että miten merkittävää on se, et me niinku ylipäätään mietitään kohtuullista kulutusta, ettei kulutettais turhaan, vaan harkittais aina uusien tavaroiden hankkimista, uusien laitteiden hankkimista. Et se ei oo mitenkään vähäpätöinen, mut ehkä sielt on niinku vaikeempi nostaa mitään yksittäistä isoa esille sitte sieltä puolelta.

[11:35] Jaakko Rissanen: Niin et se on sit kulutustavoista tai semmosista enemmän?

[11:39] Salka Orivuori: Joo. Ehkä niinku siitä omasta elämäntavasta myöskin. Eli elintasosta liittyvä. Mut onhan nyt ylipäätään tietenki näihin kaikkiin liittyy se, että jos puhutaan keskiarvona, et suomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 tonnia, ni sitte on myöskin tutkittu sitä, et miten tulotaso vaikuttaa hiilijalanjälkeen ja tyypillisesti se on niin, että jos on korkea tulotaso, niin myöskin hiilijalanjälki on suurempi. Just tossa kuuntelin sellasta Lassi Linnasen haastattelua, missä hän kertoi, että kansantalouden tasolla voidaan ajatella, että yks euro kulutuksessa tarkoittaa aina noin puolta kiloa hiilidioksidi- tai kasvihuonepäästöjä, mikä tavallaan kuvastaa, että – totta kai se riippuu, et mihin se euro sitten ohjautuu, minkälaiseen kulutukseen – mut noin keskimäärin, ni sillon se tavallaan tuo esiin sen, et siinä on aika suora kytkentä sen kulutus- tai tulotason ja sitte hiilijalanjäljen välillä. Ja siitä puhuminen on kieltämättä aika haastavaa. Ihmiset on kuitenki niinku tavallaan… sitä omaa elintasoa tai elämäntyyliä voi olla aika vaikee muuttaa. Et siinä tullaan aika vaikeisiin kysymyksiin ehkä.

[13:05] Jaakko Rissanen: Kieltämättä. Ja varmasti just tommonen asia mitä – jos miettii jotain poliittisia ratkasuja tälleen – niin mitä pitää ottaa huomioon sitten.

[13:13] Salka Orivuori: Mut et ehkä sitten se, mistä varmaan sitte jossain muissa jaksoissa puhutte enemmän, on myöski se, et totta kai yksilön valinnat on tärkeitä, mut eihän yksilöt pysty vastaamaan kaikesta tai muuttamaan kaikkea, vaan et sit ne yhteiskunnan rakenteet myöskin siellä vaikuttaa paljon. Mut et jos aatellaan viel suomalaisen hiilijalanjälkeä, niin sit kuitenki on niin, että kotitalouksien kulutuksen voidaan ajatella aiheuttavan noin 70 % koko Suomen hiilijalanjäljestä, että on niillä kotitalouksilla siinä mielessä merkitystä kyllä paljon.

[13:52] Jaakko Rissanen: Täs puhuttiin nyt Suomen tasosta, tai niinku Suomen asioista. Miten – jälleen kerran aika iso kysymys – miten tää suhteutuu niinku globaaleihin päästöihin? Tai jos vertaa just niinku ihmisiä, jotka asuu jossain muualla, esimerkiks jossain globaalissa etelässä tai tän tyyppisessä, niin jos tän asettaa vähän niinku mittasuhteisiin, niin…

[14:13] Salka Orivuori: No joo siis tota on ihan selvää, et suomalaisten tavallaan yksilöä kohden, tota, laskettu hiilijalanjälki on korkee verrattuna… En mä tiedä mikä ois hyvä vertailukohta. Ja siinä mielessä, niin kyl meil on enemmän vastuuta myöskin sit tän ongelman ratkaisusta. Vois aatella, että näiden teollistuneiden länsimaiden myöskin historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta on suuri. Me ollaan – Suomi on nykyisin hyvin tämmönen hyvinvoiva kuitenkin, kehittynyt maa. Meil on korkea koulutustaso, korkee osaamistaso, me ollaan monissa tämmösissä kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin vertailuissa kärkisijoilla, ni mihin se sitten perustuu, ni sehän perustuu luonnonvarojen ylikulutukseen. Että kyl meidän pitäis tavallaan olla ensimmäisii, jotka myöskin tätä suuntaa muuttaa.

Mutta tota kyl meidän hiilijalanjälki henkee kohden myöskin keskimäärin on moninkertainen verrattuna johonki alemman kulutustason maihin. Totta kai on sit myöskin niin, että elintaso nousee onneksi monissa muissa maissa. Joissain maissa se varmasti vielä pohjautuu tämmösiin hiilipohjaisiin energialähteisiin, esimerksiks, ettei se niinku suoraviivaisesti heti lähde kehitysmaissakaan kestävälle polulle välttämättä.

[15:45] Jaakko Rissanen: Nii.

[15:46] Salka Orivuori: Mut et ehkä se on just niin, että meidän, joilla on enemmän varallistuutta ja resursseja, ni pitäis näyttää niitä kestävämmän kehityksen keinoja ja sitte tavallaan tehdä toimivalmiiksi niitä kestävii ratkaisuja, et näinhän sen pitäisi olla.

[16:04] Jaakko Rissanen: Tää oli hyvä, tai siis tästä on hyvä aina muistuttaa.

[16:07] Salka Orivuori: Kyllä.

[16:08] Jaakko Rissanen: Miten sä näkisit, et mitä tavallaan, kestävä elämäntapa, miltä se vois näyttää Suomessa ja miltä, miten sitä kohti vois kulkea?

[16:17] Salka Orivuori: Joo. No meillä on tosi tavallaan isoja tavoitteita vähentää päästöjä, edistää kestävää kehitystä, pysäyttää luonnon monimuotoisuuden kato. Että isoja tavoitteita on, mut toki on onneksi niitä ratkaisujakin. Jos mietitään vaikka ilmastonmuutosta, niin, tai ilmastonmuutoksen hillitsemistä, niin onneksi on niin, että suuri osa siitä teknikasta ja ratkaisusta mitä niinku arjessa esim tarvitaan, ni kyllähän niistä suurin osa on jo olemassa, mut ne ei oo ehkä niin laajasti käytössä, mitä täytyisi. Meillä esimerkiksi, tänä vuonna meidän tominnassa korostuu energiansäästö, energiatehokkuus. Se on asia, mistä on puhuttu monta kymmentä vuotta, mut edelleen siellä on parantamista. Ja, tota, toinen, mikä meillä korostuu paljon toiminnassa, on kestävä ruoka, siihen liittyvät valinnat. Se on myöskin asia, mistä on pitkään puhuttu, ja missä tavallaan me tiedetään jo paljon, et mitä pitäis tehdä. Mut ehkä se haaste on se, että me saadaan meidän toimintaa muuttumaan sellaseks kestävämmäks. Ja sit se, mitä me halutaan pitää esillä on myöskin, että monesti ne ilmaston kannalta kestävät ratkaisut on myöskin ihmisen itsensä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta kestävii ratkaisuja. Se on ehkä semmonen tärkeä näkökulma, minkä mä haluisin, et muistetaan. Ihan just nyt täs on viime päivänä uutisoitu tästä, et miten erilaiset saasteet ja elinympäristön heikkeneminen vaikuttaa meidän terveyteen hyvin paljon ja aiheuttaa sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Niin tota, kyl ympäristölliset olosuhteet on hirveen tärkeitä just sen meidän hyvinvoinnin kannalta myöskin.

(Välimusiikki)

[18:15] Salka Orivuori: Vois ajatella niin, että meil täytyy tapahtuu tosiaan niitä yksilötason valintoja ja aika nopeestikin. Mut et sen rinnalla täytyy tapahtua niitä yhteiskunnallisia muutoksia, rakenteisiin liittyviä, et kuitenkin se yksilö pystyy vähentämään omasta hiilijalanjäljestään tietyn siivun ja sit loppu on enemmän sitoutunu tiettyihin rakenteellisiin ratkaisuihin. Ja tietenkin on niin että nyt, jotta me saadaan tavallaan ne rakenteelliset muutokset tapahtumaan vaikka energiantuotannossa ja liikennejärjestelyissä, niin ne päätöksethän täytyy tehdä tosi kiireesti. Nyt puhutaan esmes turpeesta luopumisesta, tai kivihiilestä luopumisesta, jotta se ois ennakoitavaa näille toimijoille, että näin tässä nyt tulee tapahtumaan, ni kyllähän se päätös pitää tehdä nyt, jotta se sitten voidaan suunnitelmallisesti toteuttaa. Mut ehkä sit vois ajatella, et kuin tiedetään, että näissä tämmösissä yhteiskunnallisissa rakenteellisissa muutoksissa on se tietty viive, et tehään se päätös nyt ja sitte se suunnitelma et se toteutetaan… Vaikka jossain asioissa voi tapahtuu nopeamminkin ku mitä on sitte ennakoitu tai suunniteltu erilaista asioista riippuen, ni sit tavallaan ois hirveen tärkeetä, että yksilötason valintoja ruvettais tekemään nopeammin, koska ne on kuitenkin pohjimmiltaan sellasia, ainakin osa niistä, et voi tehä sen päätöksen joka päivä, että meneekö pyörällä vai meneekö autolla tai näin.

Mut sit on tietenkin myöskin niin, että me tarvitaan niinku positiivisia kokemuksia siitä, et miten toimitaan kestävästi, meidän pitäis saada jotain semmosta positiivista palautetta siitä. Et se on ehkä semmonen tärkeä asia kanssa, et me jollain tavalla ehkä nähtäis se hyöty, mitä siitä kestävästä elämäntavasta nyt jo on. Jotkut on arvoinu, että tavallaan semmonen niinku edelläkävijäjoukko, tai et sit ku alkaa 30 % suomalaisista vaikka niitä, jotka tekee toistuvasti kestäviä ratkaisuja, ni sit se rupeaa näyttään siltä, et näähän on normaaleja, ja kaikki tekee näin, ja sit saadaan mukaan nekin, jotka on ehkä vähän hitaampia muuttamaan niitä omia toimintatapojaan. Mut et kyllähän ne tietyl taval… Pitää tehä näkyväksi sitä kestävää elämäntapaa, mut sit tietyl tapaa siit pitäis tehdä niin normaalia, ettei meidän tarttis miettii. Et vaikka julkiset palvelut, meidän pitäis voida luottaa siihen, et ne on tuotettu niin kestävästi ja hiilineutraalisti, et meidän ei tarvii enää miettiä, et onko se vai eikö se oo. Et esimerkiksi kouluruokailu: totta kai sen pitäis olla kestävää ja mahdollisimman vähähiilistä. Koska me kerta tavallaan yhteiskuntana ollaan sitouduttu hiilineutraalisuuteen ja sillä tavalla sitä halutaan edistää.

Mut nii, et kyllä tähän liittyy nää yksilön valinnat ja sit yhteiskunnan kokonaisuutena rakenteet, ja sit tietty yritykset tekee ihan hirveen paljon niitä ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Ja kyl yrityksillä on siinä mielessä hirveen iso vastuu, et jos mä ajattelen vaikka nuoria, ni kyllähän nuoret elää semmosessa aikamoisessa ristipaineessa. Toisaalta sanotaan koko ajan, että kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen, ja sit taas toisaalta aika paljon luodaan niitä tarpeita edelleen kuluttaa. Ja ei oo mitenkään itsestään selvää, että aina välttämättä yritysten tälläset vastuullisuusviestit tai markkinointi, et se pohjautuis johonkin ihan oikeesti luotettavaan tietoon, et tässä on aika paljon semmosta varmaan parannettavaa. Jokaisella varmaan toimijalla on oma roolinsa tässä, mut ehkä vois ajatella tosiaan, et niitä tavallaan yksilöiden valintoja täytyis lähtee toteuttamaan aika nopeesti, ne, mitkä voidaan tehä nopeesti. Ja sit taas yhteiskunta tekee niitä päätöksiä ja muuttaa niitä systemaattisesti, ja täytyyhän senkin tapahtuu nopeesti. Siis loppujen lopuksi kymmenen vuotta on tosi lyhyt aika.

[22:32] Jaakko Rissanen: Jep. Ja tavallaan sen vois nähä, et ne yksilön valinnat voi edistää instituutioiden loppumista, instituutioiden muuttumista. Ja toisaalta vois tukee myös sitä yksilöllisiä elämäntapamuutoksia. Miten nyt, jos puhutaan tämmösistä niinku, just tämmösestä yksilöiden elämäntapojen muutoksesta, niin miten sä näkisit, että, kuten edellä sanottiin, niin päästöihin, päästöjen määrään vaikuttaa se, et millasii resurssei ihmisillä on, et just varallisuustaso, ja jos asuu isossa asunnossa ja niin poispäin. Mut myöskin se, että miten hyvin pystyy toteuttamana tämmösiä erilai-, tai muuttamaan elintapoja, ni sehän on myös kiinni resursseista, ihmisil on eri määrä aikaa, rahaa, tietoa tämmösistä asioista. Niin miten sun mielestä tätä vois ottaa huomioon? Tän, että ihmisillä on eri lähtökohdat ylipäänsä, tai että joillakin on ehkä helpompi muuttaa omaa syömistään tai omaa liikkumistaan ku toisilla.

[23:33] Salka Orivuori: Joo, tää on hyvä pointti. Ja tosi tärkee asia, et tavallaan yksilön on hyvä miettiä ylipäätään sitä, et millasilla keinoilla hän voi tähän asiaan vaikuttaa. Ja yks on varmaan se, et tosiaan siinä ihan omassa kulutuksessaan, mut et sitten onhan meillä monia muitakin rooleja, et me ei olla vain kuluttajia. Se on myös tärkee muistaa, monesti niis ilmastokeskustelussa meidät vähän niinku typistetään, et me ollaan kuluttajia. Mut me ollaan myöskin kansalaisia, kuntalaisia, me ollaan jossain esmes ammatissa tai opiskelijoita. Mikä se itse meidän rooli on. Esimerkiksi se, et miten meistä jokainen vois omassa työssään vaikuttaa, sitä ei ehkä vielä riittävästi mielletä, et periaatteessa joka ikisen ammatin tulis jatkossa olla kestävän kehityksen ratkaisuja. Et ehkä semmosen näkökulman haluisin tähän… Mut että tietenkin on myös sitten niin, et meil on hyvin erilaisia lähtökohtia ja hyvin erilaisia rooleja. Ei sitä vastuuta ilmastonmuutoksen hillinnästä, ratkaisemisesta, voi myöskään irrottaa semmosista valtasuhteista. Vaikka me ollaan pohjimmiltaan kaikki siis yksilöitä, ja kuluttajiakin, niin sitte toisaalta, onhan se nyt ihan selvää, että joku jossain, joka on hyvin päättävässä asemassa… Ni on ihan eri, tavallaan, hänellä on erilainen vastuu myöskin ilmastonmuutoksen hillinnästä, kuin sitten ehkä jollakulla muulla. Ja sit tavallaan myöskin niinku semmonen, et jos on valtaa, ni on myöskin, täs tilanteessa pitäis ottaa vastuu semmosena esimerkkinä toimimesta. Koska kyllähän myöskin sellaiset näkyvämmät hahmot, ne ehkä voi myöskin omalla esimerkillään kannustaa muita paljon enemmän, tai on sekin sellanen oleellinen asia.

Mut et on totta, että ne resurssit, mitä meil on käytettävissä, tai se ympäristö mis me ollaan, luo paljon niitä edellytyksiä kestävän elämäntavan omaksumiselle. Ja ehkä se korostuu siinä, et jos me puhutaan semmosista, vaikka energiaremonteista tai sähköautoista tai jostain tän tyyppisistä, niin ollaan me aika erilaisissa tilanteissa, et onko mahdollista hankkia sähköauto bensiiniauton tilalle, tai onko mahdollista tehdä omassa kodissa joku iso energiaremontti vai ei. Ehkä se oleellinen asia on sitte se, että ne, joilla on mahdollisuus ja varaa tehdä niitä kestävii ratkaisuja, vaikka ne tällä hetkellä on ehkä kalliimpia ja vielä vaatii vähän enemmän selvittelyä. Ni sitä myöten, ku niitä tehdään enemmän niitä valintoja, ni ne tulee tutummiks ja kyllähän nyt yleensä kaikenlaisen teknologian hinta myöskin alenee sitä mukaa, kun sitä otetaan enemmän käytöön. Siinä mielessä se on tärkeetä, mut varmasti on myöskin niin, että tota ne yhteiskunnan rakenteet pitäis olla sellasia, et sit ne arkiset valinnat, mitä me tehdään joka päivä, ni olis kaikille kestäviä noin niinku lähtökohtaisesti ja sit meidän ei tarttis aina miettiä, et ne ei ois kalliimpia aina ne kestävät ratkaisut, se on kans tosi tärkeetä.

Se, mitä me siis Martoissa halutaan tuoda esille, se ihmisten osaaminen ja taidot, ni kyl sekin on yks tärkee osa tätä. Resursseista kun puhutaan, ni on toki se raha ja aika, mut myöskin se osaaminen ja taidot on tärkeitä. Että me opitaan niit kestävän elämäntavan tapoja, esmes miten tehdään maistuvaa ja hyvää kasvisruokaa, tai miten siivotaan ekologisesti. Miten omassa kodissa voi sitä energiaa säästää, mitkä on niitä merkittäviä kohteita. Et tavallaan taidot ja osaaminen – ja tietokin siinä mielessä on tärkeetä. Ehkä perinteisesti ympäristökasvatuksessa puhutaan siitä, et täytyy vaikuttaa asenteisiin ja tietoihin ja sit osaamisen ja sit täytyy saada jonkinlaisia kokemuksia siitä kestävällä tavalla toimimisesta, ja se on ehkä semmonen oleellinen. Ja ehkä oleellinen, mihin myöskin kunnat ja yhteiskunta voi vaikuttaa, et ihmiset näkisi ja saisi kokemuksii siitä, et näin me toimitaan kestävästi. Jos mä mietin vaikka nuoria, lapsia, niin onhan heidän hirveen paljon helpompi varmaan sit aikuisina jatkaa sellasii kestävii elämäntapoja, jos he on jo lapsena oppineet niihin. Että koulussa syödään kasvisruokaa pääsääntöisesti, tai kestävää ruokaa, tai että kouluun kuljetaan kävellen ja pyörällä ja siitä tulee semmonen totuttu toimitapa. Niin, et osaaminen vähitellen karttuisi. Yhtä lailla varmaan kaikissa ammateissa ja kaikissa muissa, ni kyllähän me tarvitaan myöskin lisää sitä osaamista, et miten siinä työssä tai ammatissa ja työyhteisössä voidaan tehä asiat kestävämmin. Se on hirveen monen- monipuolinen kysymys myöskin.

[29:14] Jaakko Rissanen: Ni tavallaan et koko, tai niinku ympäristökasvatuksel ois nää niinku koko yhteiskunnan laajuset…

[29:20] Salka Orivuori: Nii kyllä sitä tarvitaan ehdottomasti myös aikuisille.

[29:25] Jaakko Rissanen: Jep. Jep. Tota, ku puhutaan yksilöllisistä valinnoista, niin monesti ehkä saattaa tämmönen syyllistämisen tematiikka tulla esille, tai ainakin sen välttämiseen pyrkiminen. Niin miten sä näkisit et miten, mitkä on hyvät tavat välttää tämmöstä syyllistämistä, millä voi sit olla jonkinlainen vastareaktio?

[29:48] Salka Orivuori: Joo. Tää on varmaan myöskin kauheen semmonen henkilöstä riippuvainen asia, koska mä jotenki itse koen, että joihinkin meistä myös toimii se, et pikkusen syyllistetään.

[30:01] Jaakko Rissanen: Nii, nii.

[30:02] Salka Orivuori: Ainakin itseäni aattelen, että mä koen, et se on ihan hyvä, et mulle tuodaan tietoa siitä, et okei, tää valinta, minkä mä oon tehny, ei ookaan niin hyvä, vaan mun pitäisi sit ens kerralla mietti joku muu parempi. Ehkä mä siitä vähän syyllistyn, et tulipa tehtyy tyhmästi, mut sit se auttaa jatkossa mua toimiin paremmin. Mut totta kai on niin, että tavallaan semmonen ihan ylenpalttinen syyllistäminen ei oo tietenkään hyvä. Ehkä meidän pitäis ylipäätään miettii, et miten niitä yhteisiä pelisääntöi voitas muuttaa kestävämmiksi. Ne arjen, ja varsinkin semmoset isommat muutokset on usein aika vaikeita, koska se toimintaympäristö voi ohjata meitä eri suuntaan ennen ku me huomataan, et siel ei välttämättä oo ne kestävimmät ratkaisut ensimmäisenä tai eniten pinnalla. Ihmisluonnekin voi ohjata vähän niinku eri suuntaan, et niitten yhteisten käytäntöjen muuttaminen on kauheen oleellista ja siinäkin ehkä ne edelläkävijät, jotka tekee jotain semmosia kestäviä kokeiluja, ja sit ne yleistyy ne tavat, ni ne on aika oleellisia. Mut miten sitä syyllistämistä vois välttää, ni on tietenkin tuoda esiin sitä, et miten merkittäviä ne pienetkin askeleet sit siellä yksilön valinnoissa voi olla. Tuoda näkyväksi sitä, et mitä hyvää niillä saadaan aikaan. Se varmaan on hyvä, et ihminen saa positiivista palautetta siitä, et jos hän on tehnyt kestäviä valintoja. Mut toisaalta tuoda esiin myöskin sitä, että mikä merkitys niillä rakenteilla ja yhteiskunnalla on, ja ehkä myöskin sit sitä, et miten niihin voi vaikuttaa.

[31:58] Jaakko Rissanen: Nii.

[31:59] Salka Orivuori: Että ihminen myöskin sais näkökulmaa siihen, että just, että hän ei ole vain kuluttaja, vaan hän voi vaikuttaa myöskin muutoin. Kun on tutkittu just jotain ilmastoahdistusta – ja siit te varmaan puhutte jossain toises jaksos lisää – ja muita tämmösiä haastavia tunteita, mitä ilmastonmuutokseen voi liittyä, ni kuitenkin on havaittu, et toiminta on yks tärkee keino lievittää sitä ahdistusta, tai ehkä syyllisyyttäkin. Tavallaan mun mielestä syyllisyys monesti liittyy siihen, et näkee, et okei esmes omassa elämässään jotain asia ei pysty muuttamaan, ja sitte voi jotenkin vähän tulla se vastareaktio, et ku mä en pysty tätä muuttamaan, ni ihan turhaa tehdä mitään. Mut et tavallaan ehkä pystyis sitte pikemminkin näkemään, et okei, jos on nyt vaikka joku asumiseen liittyvä asia, jota ei sillä hetkellä pysty muuttamaan, ni sitte, et hänelle jotenki muistutettais siitä, et mitä muita asioita on, mihin voi vaikuttaa. Et yleensä on kuitenkin joitain asioita, joita pystyy, joihin pystyy itse vaikuttamaan.

Ja sitte taas toisaalta mä mietin, että jonkun verran täs ehkä keskustelussa on ollu vähän sellasta sävyä, että ne ympäristökestävät valinnat olis jotenki niinku, just liittyy enemmän just siihen tulotasoon, et kenellä on varaa, tai että onko varaa ostaa luomua tai näin. Ni se ehkä, se keskustelu kätkee just sitä, että yleensä se tulotaso pikemminkin aiheuttaa sen, et se kulutustaso on myöskin suurempi ja silloin se hiilijalanjälki on suurempi. Ei pitäis myöskään syyllistää sitten niitä ihmisiä, joilla on oikeesti vähän resursseja tehdä semmosia tietoisesti ympäristövalintoja. Voi olla oikeesti vaikee sitten valita semmosta, niinku, kahdesta tuotteesta sitä ympäristöystävällisempää tuotetta, jos se on huomattavasti kalliimpi ja on vähän rahaa käytettävissä. Vaan pikemminkin sitte vois olla luottavainen siihen, et jos se oma kulutustaso on alhainen, ni sillon myöskin yleensä hiilijalanjälki on alhainen. Ei pitäis mun mielestä missään nimessä syyllistää siitä. Vaan et pikemminkin, et jos on mahdollisuus valita, et jos on itsellä resursseja valita niit kestävämpii tuotteita, jotka sit saattaa olla vähän hintavampia, ni sitten niitä. Mut et yleensä se kulutustaso kokonaisuudessaan on merkittävämpi noin niinku kokonaisuuden kannalta.

[34:37] Jaakko Rissanen: Nii.

[34:38] Salka Orivuori: Totta kai, jotta me saadaan niitä kestävämpiä tuotteita markkinoille, ni täytyy olla niitä, jotka pystyy tekeen niitä valintoja, et on se silleen tärkeetä. Esimerkiks julkiset hankinnat on siinä hirveen keskeisessä roolissa. Et julkisia hankintoja pitäis tehä niin, että luodaan markkinoita niille kestävämmille tuotteille ja palveluille, jotta ne tulee tutummiksi ja niille tulee enemmän markkinoita ja tulee sitten edullisemmaks ja ne kehittyy ne markkinat. Siinäkin mielessä nää yhteiskunnalliset ratkaisut on kauheen tärkeitä ihan sitte sen markkinoiden kehittymisen kannalta.

[35:12] Jaakko Rissanen: Tota, miten tämmösiä niinku elämäntapamuutoksia, tai siirtymistä tämmöseen kestävämpään elämäntapaan sit kannattaa toteuttaaa lasten tai nuorten kanssa? Ja eli jos haluaa välttää  tämmöstä, et joku muutos elämäntavassa saattais tuntua rangaistukselta?

[35:32] Salka Orivuori: Joo. Tää on sillain tosi oleellinen kysymys, koska mä aattelen, et me aikuiset yleensä jotenki luodaan se, et minkälaiset ne elämäntavat on. Lähtökohtaisesti ois tietty ihanaa, et ne lapset jo niinku ihan pienestä pitäen kasvais siihen, että heidän ei tarttis muuttaa. On aika selvää, et me monet aikuiset tullaan muuttamaan elämäntapaamme, koska me on totuttu toisenlaiseen, ehkä. Mut että jotenki jos lapset jo saisivat kasvaa sellaseen kestävään elämäntapaan, ni sitte heidän ei tarttis tehä semmosta niin radikaalia muutosta. Mä jotenkin itse aattelen, ja omia lapsiakin ku oon kattellu, ni kyl heillä sisäsyntyisenä on sellanen kiinnostus ympäristöön ja luontoon, ja myös jonkinlainen huoli siitä, että ympäristöö kohdellaan hyvin. Mä ajattelisin, että kyllä se… Et tavallaan ku ollaan avoinna sille ja tuetaan siinä kestävässä elämätavassa kasvua, niin varmaan päästään aika pitkälle. ja varmaan on, niinku, oleellista se, että lapsissa ja nuorissa vahvistetaan sitä luonnon ja ympäristön arvostusta ja myöskin muiden ihmisten, muiden kansojen arvostusta. Et myöskin pystytään ymmärtään sit jossain vaiheessa niitä globaaleja vaikutuksia, et ei olla tavallaan niin Suomi-keskeisiä että ”me täällä Suomessa ja sitten jotkut muut muualla”, vaan et pystyttäis olemaan empaattisia ja suvaitsevaisia, huomioonottavia noin hyvin laajasti. Varmasti semmosella erilaisella medialukutaidolla ja kriittisellä ajattelulla ylipäätään on hirveen tärkeä rooli siinä, että voi kasvaa kestävässä elämäntavassa myöskin.

Mut joo, mä luulen, et lapsille ja nuorille on myöskin tärkeetä saada myöskin niitä positiivisii kokemuksii siitä kestävästä elämäntavastä. Jos sit on niin, et tosiaan täytyy jotain toimintapojaan muuttaa, et sit se pystyttäis tekemään niin, et heille syntyis sellanen olo, että näin he pystyvät itse vaikuttamaan, vaikka just jollain liikkumiseen liittyvillä tavoilla. Varmaan ruoka on kans semmonen yks, joka varmasti lapsia ja nuoria puhututtaa paljon, et sit jos tavallaan tuntuu siltä, että yhtäkkiä kouluruoka muuttuu aivan erilaiseksi ja siel on kummallista ja näin, niin varmasti se vaatii käsittelyä. Ja se vaatii niiltä aikuisilta sellasta osaamista, et miten tavallaan rohkaistaan maistamaan vaikka uusia ruokia tai näin. Useinhan lapset ja nuoret on, tavallaan niinku, et jos miettii asumista, et he on aika siinä niinku, et eihän he siitä ehkä päätä, et missä asutaan tai millä tavalla asutaan. Mut et sitte taas voi ajatella, et nuoret saattaa esmes vettä käyttää suihkussa aika paljon, ja se voi sitte taas olla sen kotitalouden energiankäytön kannalta olla aika oleellisessa roolissa. Et sellasii asioita varmaan voi joutuu miettimään. Ja sit just tämmönen arkinen liikkuminen ja muu. Ehkä siinä on myöskin tärkeetä tuoda esiin niitä muita hyötyjä, mitä siitä kestävästä elämätavasta tulee. Kyl mä jotenkin näkisin, et nuorille ja lapsille on tärkeää tuoda esiin myöskin sitä, et mikä se oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta myöskin se vaikutus on.

Ehkä se, en mä tiiä onko se haastavin, mut musta itse tuntuu haastavalta just tää tämmösen muun kulutuksen käsitteleminen. Tai siinä ehkä nyt muutosten tekeminen, et just ehkä siltä osin varsinkin tää meidän ympäristö pyrkii ohjamaan nuoria ja lapsia kestämättömään suuntaan. Et sitä kulutusta, tavaraa, kaikkee, niitä tarpeita on ikään ku tosi paljon. Niin se on ehkä semmonen aika haastava osa-alue.

[39:58] Jaakko Rissanen: Kieltämättä. Jos haluaa kasvattajille vinkata jotain resursseja tai jotain tekstejä tai muuta näist asioista ni onks sul heittää jotain tämmösiä vinkkejä?

[40:09] Salka Orivuori: No kyl mun mielestä MAPPA-pankki on hirveen hyvä, et sielt mä oon ite paljon löytäny. Kyl mun mielestä, tietty riippuu hirveen paljon, et minkälaisen porukan kanssa on tekemisissä. Niin, tota, järjestöillä on paljon hyviä materiaaleja ja ylipäätään järjestöt on siinä mielessä hyvä, et yleensä voivat tarjota myöskin sellasta toiminnallista, mihin voi lähtee mukaan ja tekemään. Siel voi myöskin saada positiivisia kokemuksia, et miten kestävää elämäntapaa voi joko itse toteuttaa tai sit vaikuttaa. Näin et se semmonen toiminnnallinen, kokemuksellinen puoli. Meillä Martoissa on paljon aineistoa, joka liittyy nimenomaan esimerkiks kestävään ruokaan ja semmoseen, tosi arkiseen, kestävään arkeen tavallaan, et mitä liittyy vaikka kodinhoitoon tai myöskin tähän kestävään kulutukseen esimerkiksi sen kautta, et pohditaan sitä omaa kulutusta ja mikä on tarpeellista ja näin. Sitte jos haluu vähän niinku syvällisempää tutkimuksellisempaa ainestoo, ni kyllähän sitäkin löytyy sitten, erilaiset tutkimuslaitokset… Tietoahan meil itseasiassa nykypäivänä on tosi paljon. Varmaan, et millä tavalla meidät itse kunkin saisi muuttamaan toimintaa, ni se ei ookkaan niin yksinkertaista ja varmaan riippuu paljon just siitä, että me ollaan niin erilaisia ihmisinä.

[41:42] Jaakko Rissanen: Joo, ja siis jos haluat ihan ylipäänsä semmoseen niinku arkielämän, tai saa mainostaa omia tai vaikka Marttojen juttuja tai semmosta.

[41:52] Salka Orivuori: Joo no meillä on, siis Martoilla on hirveen paljon esimerkiks reseptejä, et jos nyt sitten vaikka- Ja se on se tapa, jolla meillä paljon tätä kestävää arkee, elämäntapaa, edistetään, et me tuodaan se sinne meidän muuhun neuvontatyöhön. Esimerkiksi just, et kun meidän kursseilla paljon laitetaan ruokaa – ja se on tavallaan tapa myöskin olla yhdessä ja saada niitä positiivisia kokemuksia – ni sit me halutaan tehä siitä mahdollisimman kestävää, jotta se tulis normaaliks ja arkiseks. Se on mun mielestä ylipäätään kestävän elämäntavan edistämiseks just keskeinen asia, et siitä tehään semmosta normaalia ja arkista, ettei siitä tarttis aina erikseen välttämättä ees miettii. Vielähän se ei ole niin.

[42:30] Jaakko Rissanen: Nii.

[42:31] Salka Orivuori: Mutta tota, kyl meidän verkosta löytyy tosi paljon just tähän niinku kotitalouden arkeen ja ruuanlaittoon ja tän tyyppisiin liittyvii asioita, myöskin puutarhaan. Koska sehän sit taas, jos ajatellaan luonnon monimuotoisuutta, sitä että mitä meillä omassa kotipihassa, tai miksei sitten, jos aatellaan kaupunkiympäristöö, tai koulun pihaa, ni mitä siellä, ja mitä sieltä voisi oppia tai näin. 

Sit meiltä on ihan juuri tulossa tämmönen vaatteisiin, kestäviin tekstiileihin liittyvä opas ja se on kyl just nimenomaan esimerkiks nuorille suunnattu. Paljon, et miten huolletaan, korjataan, tuunaataan, et ei tarttis aina ostaa uutta. Kyl meil sellasta siihen nimenomaan smmoseen aika arkiseen, kestävään arkeen liittyvää aineistoo löytyy aika paljon.

[43:28] Jaakko Rissanen: No mut kiitos paljon. Onks viel jotain viimeisiä sanottavaa?

[43:33] Salka Orivuori: Enpä tiedä.

[43:35] Jaakko Rissanen: No mut kiitos paljon.

[43:36] Salka Orivuori: Joo ei mitään, tää on vähän tällästä.

(Loppumusiikki)