Vieras: Pinja Sipari (Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry)
------------------
(Alkumusiikki)
[00:07] Jaakko Rissanen: Kuuntelet Ilmastokasvatus tutuksi -podcastia. Minä olen Jaakko Rissanen. Tässä seitsemännessä jaksossamme aiheena on monimuotoiset oppimisympäristöt ja oppijat ja vieraana on Pinja Sipari.
(Alkumusiikki jatkuu)
[00:39] Jaakko Rissanen: Tänään pohdimme erilaisia ympäristöjä ja yhteisöjä, jossa ilmastokasvatusta tapahtuu ja missä sitä voi toteuttaa, sekä kuinka näiden roolit eroavat toisistaan. Mietimme myös, kuinka ilmastokasvatuksessa voidaan huomioida lasten ja nuorten erilaiset taustat ja lähtökohdat, sekä pohditaan, kuinka hyödyntää parhaiten tarjolla olevia resursseja ja tiloja. Esimerkiksi millainen ilmastokasvatus sopii luokkahuoneeseen ja millainen lähimetsään. Tänään tästä kanssani on keskustelemassa Pinja Sipari, tervetuloa.
[01:10] Pinja Sipari: Kiitos.
[01:11] Jaakko Rissanen: Haluatko esitellä itsesi tähän alkuun?
[01:14] Pinja Sipari: Joo. Mä oon siis Pinja Sipari. Täällä nyt töissä Biologian ja maantieteen opettajien liitossa ympäristökasvatuksen asiantuntijana. Ilmastokasvatus on mun semmonen osaamiskeskeinen osaamisala, oon tehny paljon sen parissa töitä. Lähinnä tehny opetusmateriaalei, niinku semmosii avoimia opetusmateriaalei, ja kouluttanut opettajii. Eli teen pääasiassa opettajien kanssa töitä. Mutta sit välillisesti siin on yläkoululaiset ja lukiolaiset mul sitten yleisönä. Aiemmin oon tehny esimerkiksi sen Open ilmasto-opas -nettisivuston.
[01:58] Jaakko Rissanen: Joo. Tota, tässä ennen ku lähdetään, niin syytä myös huomauttaa kuuntelijoille, et tosiaan tääl on… nauhoitamme myrskyoloissa. Eli jos tääl välil kuuluu vähän huminaa tai tämmöstä, niinku dramaaattisia ääniä, niin se johtuu siitä, että pahoittelut ja toivomme ymmärrystä.
[02:19] Pinja Sipari: Ja tässä ilmastonmuutoksen maailmassa elämme. Joku ois voinu ihan vaan editoida ne efektit sinne.
[02:27] Jaakko Rissanen: Totta, tää on hyvää tämmöstä. Jep. Tää on hyvää havainnollistamista…
[02:32] Pinja Sipari: Joo.
[02:33] Jaakko Rissanen: Sille, että mistä tässä kaikessa on kyse. Tota, sä ite mainitsit jo tän Open ilmasto-oppaan, mut missä muissa konteksteissa olet itse tehnyt ympäristökasvatusta?
[02:45] Pinja Sipari: No mä oon alottanu tos 2010, vähän jälkeen, ja ollu semmoses Ilmari-ilmastokasvatushankkees, joka on ollu pitkään olemassa ollut eri ympäristöjärjestöjen yhteinen ilmastokasvatushanke ja siellä olen tavallaan sen osaamiseni saanut. Siel tehtiin kouluvierailui, ilmastoaiheisii kouluvierailui, ja sit kehitettiin sitä siinä, kun yhteiskunta kehittyi, niin kehitimme materiaaleja. Mut sit mä oon nyt tuol BMOL:ssa ollu muutaman vuoden ja tehny vähän erityyppisii ja erimittasii hankkeita. Vähän eri näkökulmista, mut aika usein se ilmastonmuutos on siel jotenki ollu mukana. Täl hetkel on meneillään meil Toivoa ja toimintaa -hanke, jossa käsitellään sitte ympäristötunteita, kestävän kehitykseen liittyvii tunteita, niinku vaik nyt sitä ilmastoahdistusta, ja sitte toisaalt vaikuttamisen mahdollisuuksia, minkälaisii vaikuttamisen mahdollisuuksii koulus on. Ja erityisesti ehkä, no, paljon nyt tietenkin tulee esimerkkejä, jotain ”sammuta valot ja syö kasvisruokaa” -tyyppisii juttui, mut meil on vähän niinku nyt se näkökulma, et miten koulus voidaan yhteiskuntaan vaikuttaa. Eli yritetään siirtää keskusteluu sielt kuluttajavalinnoist siihen vaikuttamiseen.
[04:18] Jaakko Rissanen: Mahtavaa. Tää onki, siis sivuaa monia aiheita, mistä me puhutaan monissa eri jaksoissa tässä. Eli jos lähetään ihan tämmösistä perusasioista, että miten sä näkisit, missä eri ympäristöissä ja yhteisöissä ilmastokasvatusta toisaalta tapahtuu nykyään ja missä sitä voisi tapahtua?
[04:41] Pinja Sipari: Aika laaja kysymys. Ja viel ku on niin, että mä itse asiassa näen, et ilmastoviestintä ja
-kasvatus ja -koulutus on kaikki vähän niinku sitä samaa asiaa, joka sitten saa aikaan sen, et oikeestaan kaikki me ihmiset ollaan kohdetta. Ja sitä voi sitten tehdä ihan mis vaan. Et tietenki se koulu on ehkä semmonen, se perusesimerkki, ja toki tosi tärkee ja se, jonka kans mä teen töitä. Mutta kyl sit ihan kaiken maailman harrastusryhmät, ja toivoisin et myös tyyliin eduskunta ja niinku kaikenlaiset työpaikat ja ammattiopistot ja työväenopistot ja kaiken maailman… kaikki me sitä oikeesti tarvitaan sitä ilmastokasvatust. Aikuiset ei yleensä tykkää, et niit kasvatetaan, mut sit sitä voi kutsuu kouluttamiseks tai viestinnäks, tai mitä se onkaan, mut kyl kaikki ihmiset mun mielest vois olla sitä kohderyhmää.
[05:55] Jaakko Rissanen: Et oikeestaan melkeen kaikki yhteisöt voi olla paikkoja missä ilmastokasvatusta tapahtuu tai…
[06:01] Pinja Sipari: Joo.
[06:02] Jaakko Rissanen: Kaikki, missä ihmiset kohtaa voi melkein olla…
[06:04] Pinja Sipari: Nii.
[06:05] Jaakko Rissanen: …paikkoja ilmastokasvatukselle. Okei. No tää oli kyl hyvä avaus tähän, tota vähän räjäyttää tätä käsitettä uudestaan tai haastaa miettimään sitä. No jos mietitään niin kun näitä eri konteksteja... Niin miten, tota, miten sä näkisit, miten eri kasvattajat – tai eri toimijat – niin miten niiden roolit eroaa toisistaan? Jos just vertaa- jos puhuu koulusta tai toisaalta jostain niinku harrastusryhmistä tai sit just vaik eduskunnasta, tai niinku tän tyyppisistä. Tääki on aika laaja kysymys, mut jos tota…
[06:47] Pinja Sipari: Nii. No varmaan siin on tietenki se… Koulus on se hyvä puoli, että helppoo just niille opettajille, et niillä on oikeus siel paasata esimerkiks, mut et sit tietenkin ne harrastusryhmien vetäjät ja semmoset joutuu vähän miettimään, et mikä on se tapa, mil asioit käsitellään, et se ei tunnu joltain semmoselt päälle kaatamiselt ja et ne lapset tai nuoret haluu tulla sinne. Tai aikuisetkin haluu tulla sinne uudestaankin. Mut sit, ehkä, no, ku mä nyt hahmotan kaikkee vähän niinku sen koulun kautta, niin sit on tietenkin myös niin, et se on vähän persoonakysymys ja osaamisalakysymys, et miten niit asioit lähestyy. Et jos kouluu ajatellaan, voidaan ottaa äärioppiaine-esimerkit vaik fysiikka ja kuvis. Niin niil molemmil on tosi paljon annettavaa ilmastokasvatukseen, se fysiikka on sitä kovaa luonnontiedettä ehkä, ja sitte taas sit se kuvisope voi auttaa miettimään, et minkälainen se uudenlainen parempi maailma olis, ja usein kuvisopettajil on tosi hyvät tunteiden käsittelyyn liittyvät taidot myös ja semmosen ihmisenä olemisen pohdituttamisen taidot. Et niinku kaikil ihmisil varmaan on jotain annettavaa tähän, joka tuntuu itselle luontevalta ja kaikkee ei tarvii kaikkien tehdä. Mut siks just koulussaki ois tosi tärkeetä, et sitä ei vaan joku yks tai kaks opettajaa käsittelis, vaan moni, niin sit tulis sitä monipuolisesti käsiteltyy.
[08:35] Jaakko Rissanen: Jep. Joo, tää on semmonen asia, mikä täs on tullu monesti esiin, että tavallaan se ilmastonmuutoksen monimutkasuus ongelmana voi olla myös tietyl taval vahvuus koulus käsiteltynä, että sitä voi just lähestyä hyvin monesta eri tulokulmasta ja monien eri aineiden kautta.
[08:57] Pinja Sipari: Joo. Sit se ois tietenki hyvä, et vois olla varmuus siitä, et se riittää, et mä käsittelen täst mulle ominaisest näkökulmast, et sit joku muu täydentää. Nythän on toistaiseks vieläkin ehkä semmonen tilanne, et voi olla vähä… Ei oo semmost ihan varmuutta, et sit ne muut näkökulmat tulee muis oppiaineis käsiteltyy, et sit voi olla, et jotkut opettajat vähän kokee kuormitusta siit, et pitäis täydellisesti saada koko ilmiö opetettuu.
[09:32] Jaakko Rissanen: Niin et se jää tietyille opettajille, tiettyjen oppiaineiden harteille se koko kokonaiskuva.
[09:37] Pinja Sipari: Vieläkin ne bilsan-, mantsanopet on varmaan se, mitä sit monet opettajat koulus voi ajatella, et ei oo niin mun asia, et toi hoitaa. Ja se valitettavasti se OPS vähän sen tyyppiseen, niinku peruskoulun OPS tälläki hetkellä nyt viel vähän ohjaa, et bilsan ja mantsan OPSeissa ja sit ympäristöopin OPSeissa on ainoastaan sanottu se ihan sanana siel, et tässä oppiaineessa sitä käsitellään. Et vaik se onki siellä läpileikkaavana teemana, ni sit se aina vähän nii, et tuleeks se nyt sit kuitenkaan läpileikkaavasti. Voin kuvitella, et täst on puhuttu aikasemmin myös. Et se lukio-OPS on sit vähän korjannu tilannetta onneks tää uus, mut…
[10:24] Jaakko Rissanen: Joo, se monesti tuntuu, et jos joku asia on läpileikkaava teema, niin sit se on kiertoilmasu sille, et sitä ei oikeestaan käsitellä missään. Tai niinku pahimmillaan se voi tarkottaa sitä.
[10:31] Pinja Sipari: Nii. Ei kuulu kenellekään.
[10:34] Jaakko Rissanen: Jep. Tota, sä aiemmin mainitsit tästä just, että miten tätä ilmastokasvatusta tai
-koulutusta tai -viestintää vois niinku… Tai miten ajatusta siitä sen kohderyhmästä vois ryhtyä laajentamaan. Miten sä näkisit, et miten tätä vois alkaa edistämään? Että just se ilmastokasvatus nähtäis, et se ei oo mikään lasten ja nuorten asia ainoastaan, vaan et se laajenis laajempaan, tota, laajemmilti ihmisille?
[11:09] Pinja Sipari: No mä oon ollu kuuntelemassa semmost keskusteluu, mis esimerkiks vapaan sivistystyön toimijat miettii sitä, et miten he vois tehdä. Ja ei se tietenkään helpoo oo, ku aihe on aika semmonen ahdistava, joka vähän tunkee joka suunnast. Ni sit ku sä yrität jotain kurssii, et ”tule oppimaan kaikki ilmastonmuutoksesta”, ni ei välttämättä oo se, mitä haluu sit työpäivän jälkeen enää tehdä, et se on aika haastavaa. Et miten sitä sit… Ehkä mä sanoisin, että vaikka mä itte hahmotan sitä niin, et se ilmastokasvatus kuuluu kaikille, ni en mä nyt ehkä lähtis sitä kauheesti täl nimikkeel kampanjoimaan. Et se voi sit olla ihan minkälaist vaan, ilmastotoimintaa esimerkiks, mist niinku puhuttais. Tai ilmastovaikuttamista. Sen kautta ne tulee tavallaan ne samat asiat kyl käsiteltyy sit.
Niin, aika paljon mä oon sitä miettiny, et miten sitä vaik johonkin työpaikoille sais, mut en mä oo valitettavasti keksiny mitään kauheen mullistavaa ratkasuu tähän. Ei siin kai auta ku vähän, ku se vaan tarvii sen, et on ihmisiä, jotka innostuu ja uskaltaa ottaa sitä siel työpaikoil esille. Et varmaan ei oikeen oo realistista toivoo semmost, et tulis jotain hankkeit, jotka sit koulutetut ihmiset – armeija koulutettuja ihmisii rantautuis pitämään jotain luentoi tai työpajoi eri työpaikoille. Et kyl se on vähän niinku valitettavasti, kun se koskee meit kaikkii, niin sen pitäis nousta sielt sit eri yhteisöistä niitten toimijoitten. Se on tietenki tavallaan aika vaikeeta siks, koska aihe on niin laaja ja monipuolinen ja valtavan iso. Ni sit, et miten se alotteleva toimija uskaltaa olla sil taval, et nyt mä täst puhun, vaik mä en kaikkee tiedäkään. Mut lohdutuksen sanana voin sanoa et mä oon puhunu täst aika paljon, ja kirjottanu, ja mä en todellakaan tiedä kaikkee myöskään. Et ei meist oikein kukaan tiedä.
[13:31] Jaakko Rissanen: Nii.
[13:34] Pinja Sipari: Et sekin riittää, et vaa uskaltaa, tavallaan rohkeus on aika keskeinen asia täs.
[13:42] Jaakko Rissanen: Jep. Mut just se, et se pitää lähtee sieltä ruohonjuuritasolta sen. Et tuskin tulee mitään keskitettyä hanketta, ainakaan ennen ku on tulossa painetta alhaalta päin.
[13:53] Pinja Sipari: Mä toivon, et kouluun semmonen keskitetympi hanke, laajempi hanke, semmost on nyt erilaiset ympäristökasvatusorganisaatiot tässä virittelemässä, et toivotaan et semmonen täs muutaman vuoden sisään tulis, mutta ne on kestävyyskasvatuksen hanke, kestävä koulu -ajatuksella. Mut se koulu on vaan yks osa yhteiskuntaa, et sit on ne kestävä työpaikka ja kestävä harrastusryhmä ja kestävä sitä ja tätä ja tota pitäis olla myös. Ja niit ei kyl varmastikaan kauheen laajamittaisesti oo tulos. Ainakaan nyt ihan lähitulevaisuudes.
[14:37] Jaakko Rissanen: Mut se on hyvä laittaa tää kysymys julkisuuteen tätäkin väylää käyttäen, et ehkä se sit vähitellen vaikuttaa.
[14:46] Pinja Sipari: Nii, nii.
[14:48] Jaakko Rissanen: Mut, tota, tästäkin aiheest vois puhua pitkään, mut jos me mennään tähän luokkahuonetilanteeseen, joka on kuitenki sun tää erikoisosaamisala, niin, tota, sehän on tietysti tyypillistä, se on, tota, suomalaisessa koulujärjestelmässä onneksi, että siellä on lapsia monista eri taustoista ja lähtökohdista. Niinku luokkahuoneessa, niin, joka on tietysti haaste kaiken kasvatuksen suhteen, mutta jos puhutaan ilmastokasvatuksen näkökulmasta, niin jos mä vaik heitän tämmösiä joitain, just… Ikään ku eroavaisuuksia lasten välillä, ja jos pystyt antamaan, tai niin kun reflektoimaan näitä ja antamaan jotain vinkkejä et miten näihin suhtautua niin, sitte katotaan, tota...
[15:40] Pinja Sipari: Joo, katotaan miten onnistun.
[15:43] Jaakko Rissanen: Mut kiinnostavaa kuulla ylipäänsä sun mielipiteitä näistä. Et just tietysti yksihän tämmönen tekijä on ihan sillain, tai niinku sosioekonominen eriarvoisuus, et, tota, etenkin alueella, missä on just ihmisiä eri taustoista, niin mitä haasteita tää asettaa ilmastokasvatukselle?
[16:04] Pinja Sipari: Mä usein lähden tätä esittämään sil taval – semmosten ääriesimerkkien kautta voi olla helpompi hahmottaa sitä tilannetta. Ja mä sanon, että jos meillä on jostain Mikronesiasta oleva koululuokka ja sitten vaikka Lahdesta oleva koululuokka, niin ne ottaa aika eri taval vastaan sitä tietoo ja osaamista ilmastonmuutokseen liittyen, koska sit ku toinen näistä luokista – tai oppilaista – kasvaa aikuiseks, niin heidän kotimaataan ei enää ilmastonmuutoksen vuoks oo, et siel on niinku toisenlainen herkkyys varmaan ottaa sitä tietoo vastaan. Kun sitten taas meil Suomes puhutaan niin paljon sitä, et no ei tää nyt kauheesti Suomeen mukamas vaikuta. Mä en kyl oo ollenkaan täst samaa mieltä, mut näin se julkinen puhe menee. Et sit tavallaan ne on ne yks esimerkki, ja sit siel luokan sisäl on se perhe, jollon valtava iso omakotitalo ja kolme autoo, ja sit ku tavallaan puhutaan niist muutoksen tarpeista, niin sen, joka on kasvanu semmoses todellisuudes, et sitä muutostarvetta on ehkä aika paljon, ni voi olla aika paljon vaikeempi ottaa vastaan sitä. Sitte taas on se perhe, jollon tosi pieni asunto eikä ollenkaan autoo, koska ei oo varaa, niin voi olla tavallaan helpompi ottaa vastaan, mut sit on ehkä – nyt nää on niinku tämmösii törkeit karrikoiden…
[17:45] Jaakko Rissanen: Totta kai, totta kai.
[17:46] Pinja Sipari: …tehtyi, mitä mä täs puhun, mut et ne todennäkösesti vois olla niin, että perhe sit on kasvanu siihen, että haluamme tästä pois…
[17:54] Jaakko Rissanen: Nii.
[17:55] Pinja Sipari: Ja haluamme paremman tulevaisuuden, missä on enemmän materiaa ja enemmän resursseja ja rahaa käytettävis. Ni sit toisaalt sekin voi olla vähän vaikee, et tää on nyt, et sä oot nyt hyvä ja sul on nyt hyvän kokonen hiilijalanjälki, et älä yhtään yritä täst kasvattaa. Et sit ku niit molempii on todennäkösesti siel koululuokas, niit, jonka pitää luopuu siitä nykysestä elintasost ja toisten sit välttämättä ei tarvii, ni se kyllä asettaa haasteita. En mä oikeen näe siihen mitään muuta ratkasuu, kun vaan yrittää puhuu niit ääneen niit kaikkii asioita ja mahdollisii tunnereaktioit ja semmosii. Ku ei se oikeen oo nyt realistista ruveta sitä jotenki niin pieniin kohderyhmiin jakamaan, et pystyy täysin sil tavalla kaikille puhumaan niin, että se kuulostaa ihan ookoolt…
[19:02] Jaakko Rissanen: Nii.
[19:03] Pinja Sipari: se puhe. Ja sitte toisaalt, se ei oo mikään syy olla ottamatta niit vaikeita asioita puheeks, et ne on vaikeita.
[19:13] Jaakko Rissanen: Jep.
[19:14] Pinja Sipari: Vaan pakko niist on puhuu. Mut et juurikin sit arvokeskustelu ja tunnereaktioihin liittyvä keskustelu ja niitten auki puhuminen vois olla se ratkasu. Se on ehkä monel opettajal yllättävän vaikeet, koska kuitenkin sit koulu edelleen perustuu tosi paljon siihen tiedonjakamiseen ja nyt tää on vaan semmost tietoo, ettei mee läpi, ei läpäse sitä kuuntelijaa, kuulijaa, ellei myös puhuta näist muist puolista, tunteista ja arvoista ja semmosist.
(Välimusiikki)
[19:59] Jaakko Rissanen: Yks tämmönen, tietty myös lapsen eri taustoihin liittyvä on myös nykykoulujärjestelmässä on monikulttuurisuus. Miten se näkisit et se liittyy, minkälaisii haasteita tai mahdollisuuksia se tarjoaa?
[20:19] Pinja Sipari: Täytyy sanoo, et mä en oo tässä asiassa nyt kyl ihan ekspertti. Noin niinku äkkiseltään mä sanoisin, et ei se välttämättä täs ilmastokasvatusasiassa ihan hirveesti mitään lisähaastetta tuo. Toki sit voi olla, et jos on maahanmuuttajii semmosilt alueilta, jossa se ilmastonmuutoksen vaikutukset jo selvästi näkee, niin sehän voi jopa mahdollisesti rikastuttaa sitä keskusteluu. Tuoda niit vaikutuksii, kuten sanottu, Suomes niit ei niin kauheesti viel näy, nii sit vähän niin kun todemmiksi siinä luokkahuonetilanteessaki. Mut sit on toki myös ihan tosi paljon esimerkkei siit, et nekin ihmiset, jotka elää niitten isojen vaikutusten keskellä, ni niitten on psyykkisesti vaikeet niit myöntää…
[21:26] Jaakko Rissanen: Jep.
[21:26] Pinja Sipari: Niitä vaikutuksia, et ei se sit oo itsestään selvää, että jos nyt siel olis vaik joku Bangladeshist tullut lapsi tai nuori, niin se nyt sitten kauheen hyvin pystyis myöntämään, et mistä ne tulvat siel johtuu.
[21:43] Jaakko Rissanen: Jep. Joo, pitää just totta kai varoo sitä, ettei typistä ihmisiä myöskään vaan niiden alkuperään. Tota, sit tietysti lapsilla monesti oman kodin arvot vaikuttaa paljon. Ja tähän varmasti törmää näin tämmösessä tunteita herättävässä kysymyksessä ku ilmastonmuutos, niin millasii haasteita tää asettaa?
[22:12] Pinja Sipari: No siin on tavallaan… Tulee ehkä kätevästi havainnollistettuu sitä, että koulus opetetaan asioita, jotka pohjautuu tieteeseen. Ja sit voidaan keskustella sitä – koska nyt tiedän, että varmastiki on semmosiikin oppilaita, joitten kodeissa ollaan sitä mieltä, että ei pohjaudu tieteeseen, pohjautuu johonkin salaliittoteorioihin. Niin sit voidaan pohtii sitä, et mitä se tiede on ja miten se näkyy erilaisissa asioissa, mitä siel koulus opetetaan. Se on toki vaikeaa, mutta niinhän meil nyt – eihän me voida, jos me opetetaan vaik luonnontiedettä ja oppilas ei haluu myöntää ilmastonmuutoksen olemassaoloo, ni ei me voida sen koevastaust hyväksyy, jos se kertoo jotain omaa näkemystään siel. Niinku ei me voida mihinkään muuhunkaan, tavallaan, on niit muitaki vaikeit asioit, vaik seksuaalikasvatusasiat ja semmoset, ni ei me voida, tavallaan, et se tiede on siel meil taustalla. Ja sit toki me voidaan keskustella niist arvoasioista siellä, mut se täytyis jotenki osata sit erottaa, mikä on sitä tiedettä ja mikä on arvoja. Se onkin taas jälleen yks haastava asia, niitähän täs ilmastokasvatusskenessä riittää. Mut et semmonen medialukutaito ja kaikki semmonen liittyy siihen tosi paljon. Mä en tiedä, et osasinks mä nyt tuoda mitään ratkasui tähän, vaan lisää ongelmii vaan. Mut ehkä ne ratkasut sit – kyl mä tavallaan uskon, et ne ratkasut on siel, koska nää kaikki asiat on semmosii, mitä opettaja joutuu jatkuvasti ja vaik tää medialukutaito ja arvo ja tiede -keskustelut ja semmoset, ni niit käydään siel kuitenki jatkuvasti. Nii tää on vaan yks lisäasia, minkä puitteissa niit voi käydä. Ja niit voi tavallaan ajatella haasteina ja toisaalt myös ihan älyttömän hyvinä mahdollisuuksina-
[24:43] Jaakko Rissanen: Jep.
[24:44] Pinja Sipari: Oppilaiden elämysmaailmaan liittyvin esimerkein keskustella näit ryhmäs.
[24:53] Jaakko Rissanen: Joo, kylhän tää on hyvin semmonen, tai erittäin havainnollistava just esimerkki ja just tässäkin, tota, joku mainitsi just tän, et ilmastomuutos on tavallaan myös tämmönen täydellinen moraalinen ongelma, et just tämmösis erilaisis etiikan tai muun pinnoissa myöskin. Tää on tosi tämmönen just monimutkanen ja siks tosi hedelmällinen aihe. Mitä tota, täs on puhuttu nyt luokkahuoneesta tai koulusta, et näätkö, et se on lapsen tai nuoren elämässä se koulu se tärkein tavallaan ilmasto-, niinku jos puhutaan näin keskimäärin tai yleisel tasolla, ni onks koulu se tärkein ikään ku ilmastokasvatuksen lähde?
[25:44] Pinja Sipari: No toivoisin tavallaan et olis, mut se kyl varmaan vaihtelee tosi paljon. Et on varmasti niin, et ne oppilaat, jollon tiedostava koti tähän aiheeseen, mis on kotona näist asioist paljon puhuttu, niin todennäkösesti on kyl se koti, joka on merkittävämpi kasvattaja. Sit toisaalt ne kaveriporukat on aika merkittävii myös, jotka sit jostain sosiaalisist kokonaisuuksist syntyy, et siel ei ehkä oo sit semmost… Niinku se ei ehkä oo kasvatust sit, mut se on sitä mikä muokkaa tosi paljon sitä, et miten se nuori siihen aiheeseen suhtautuu. Ehkä, mä luulen, että se aikuinen, joka suhtautuu aiheeseen intohimoisesti, ni on se merkittävin kasvattaja. Oli se sitten vanhempi, tai kummi, tai opettaja, tai harrastusryhmäohjaaja.
[26:51] Jaakko Rissanen: Ja toki siis se suhtautuminen saattaa olla myös jotain ilmastoskeptiikkaa tai jotain vastaavaa.
[26:58] Pinja Sipari: Se on totta myös.
[27:00] Jaakko Rissanen: Jep. Se on sit tärkeetä, et on… Tavallaan uskottavaa tietoa on tarjoomassa joku innostava aikuinen. Tää on hyvä ehkä muistaa. Tota, täs on puhuttu siitä just, että miten ilmastokasvatusta voi olla eri ympäristöissä tai niinku mahdollisimman monessa eri ympäristössä jopa parhaimmillaan. Mitä pitää ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun ikään ku räätälöi eri ympäristöihin ilmastokasvatusta, just että esimerkiks minkä tyyppinen kasvatus sopii sinne luokkahuoneeseen ja minkälainen esimerkiks lähimetsään, tai sitten just johonkin ostarille tai mitä näitä nyt, tota, mitä esimerkkei nyt keksiikään.
[27:51] Pinja Sipari: No jos me katotaan koulun näkökulmasta tätä, niin ehkä kysymys on ehkä toisinpäin edelleenkin ennemminkin, et mitä oppimisympäristöi voi tuoda ilmastoaiheiden käsittelyyn. Et se on ehkä hedelmällisempi ja myös ehkä todennäköisempi, täl hetkel todennäköisempi, et harvoin on kouluu ohjelmoitu niin, et nyt me ollaan tääl ostaril ja mitäs me tääl voitais oppii.
[28:25] Jaakko Rissanen: Nii.
[28:26] Pinja Sipari: Mut sen sijaan se, et ilmastoasioit käsiteltäis siel ostaril, ni ois ihan kyllä älyttömän hyvä. Se elämyksellisyys ja kokemuksellisuus on tärkee osa ilmastokasvatusta. Ja niit sopivii oppimisympäristöi on tosi paljon. Sit se on koulukysymys, koulus on aina se kysymys, et miten sit päästään liikkumaan sinne jonneki hiiliviljelijän pellonreunalle, tai johonki meijeriin, tai ruoka-alan firmaan, tai… Mut ois mun mielestä ois, jos pystyis joskus edes käymään jossain yrityksis esimerkiks, ni yritykset on tosi, kuitenki, merkittävä ilmastonmuutoksen aiheuttaja ja ratkaisija. Niin se tois semmost erilaist konkretiaa siihen, et sit helposti siel koulus joudutaan niin abstraktisti sit kuitenki niit asioit käsittelemään. Et kannustaisin kyllä monipuolisten oppimisympäristöjen käyttöön jos se vaan on mitenkään mahdollista.
Ja sitte tietenki sen mukaan, et jos nyt ollaan sit siel lähimetsässä, ni siel voi olla ehkä helpompi sitä biologiaa opettaa, miettii niit eliölajeja, jota me nyt nähdään ja joita ei ehkä olla nähty aikasemmin, tai ei tulla todennäköisesti lähivuosikymmeninä enää näkemään, ja vuodenaikojen vaihteluu ja semmost kaikkee voi siel ehkä sit pohtii. Ja sitte taas ehkä, vaiks ilmastokasvatus on ympäristökasvatusta ja luontokasvatus on keskeinen historiallinen osa ympäristökasvatust, niin mun mielest se ilmastokasvatus on kuitenkin tosi paljon yhteiskunnallist kasvatust. Siks ehkä se lähimetsä ei oo todellakaan ensimmäinen esimerkki, joka mul tulis mieleen siit oppimisympäristöstä, missä ilmastoasioit kannattais käsitellä, vaan lähinnä se lähikauppa esimerkiks ja paikallinen kunnantalo ja niin edespäin. Ja sitte toki mä oon nyt esimerkiks aika paljon tehny töitä ilmasto-, niinku, mielenosoi- miten koulu voi mennä mielenosotukseen, tai järjestää mielenosotusta, ni tämmöset on myös ihan todella hyvii oppimisympäristöjä, et mis on sitä oikeeta vaikuttamista asian puolesta. Sit ehkä mä viel voin lisätä sen, kun mä sanoin, et johonki yrityksiin jos menee, ni sit siel onki tietenkin kiinnostavaa se, et siel vähän kuulee kaikkee hyvä ja kaunist mitä se yritys…
[31:29] Jaakko Rissanen: Jep.
[31:30] Pinja Sipari: sit tekee, et siin on sit opettajal tavallaan haaste se, taas vähän niinku sitä medialukutaidon tyyppist monilukutaitoasiaa, et mihin voi uskoo ja mihin kannattaa suhtautuu vähän skeptisesti. Helposti käy sit myös noitten nuorten kans niin, et ne rupee oleen niinku et ”mihinkään en usko”. Et ”kaikki on soopaa”, ja sekään ei oo totta.
[31:56] Jaakko Rissanen: Jep.
[31:57] Pinja Sipari: Et miten sitä sit löytää sitä, että no tää on tavallaan totta ja toi ei oo ollenkaan totta ja tää on aivan totta, mitä siel on sanottu.
[32:09] Jaakko Rissanen: Jep. Joo, toi on kyl, tota, tai siis varmasti hieno mahollisuus, jos pääsee vähän haastaan, lapset ja nuoret myös haastamaan jotain yrityksen omaa PR-työtä, niin mikäs sen opettavaisempaa. Mite,n tota, nyt jos miettii tätä kevättä ja kesää, niin onks korona vaikuttanut, tai miten tää uus korona-aika, onko ilmastokasvatuksen kentäl mietitty et miten siihen vastataan? Tai mitkä vois olla tämmösii uusia korona-aikanaki mahollisia?
[32:46] Pinja Sipari: No me ollaan nyt sen, mitä mä oon täs kevään aikan tehny, ni on tosi paljon semmost nettivaikuttamisen erilaisii tapoi. Mut se ei nyt… Se on ollu tavallaan semmonen pikalääke siihen viime kevään hetkeen, mut et nyt ehkä… Ollaan just täl viikol käyty kollegoitten kans vähän keskusteluu siit, et aika huonolt näyttää nyt ilmastokasvatuksen suhteen. Et siel koulussa korona on pistäny kaiken uusiks ja opettajat on aivan uupumuksen partaal, niin sitten tavallaan se, et jos tuntuu, et nyt pitäis viel taas jaksaa tätä isoo ja vaativaa aihetta käsitellä monipuolisil tavoil, ni ei oikein tunnu olevan voimii.
[33:31] Jaakko Rissanen: Ni et tavallaan mahtuu yks tämmöne iso kriisi kerrallaan käsiteltäväks.
[33:36] Pinja Sipari: Nii vähän joo valitettavasti. Et siin onkin nyt sit tavallaan hommaa, et miten se saadaan… Nyt siis on käynyt taantuma ihan yleisessäki ilmastokeskustelus, tavallaan, se mikä boosti oli viel vuos sit, ni ei oo ollu semmost koskaan aikasemmin, ja nyt tavallaan ollaanki sit jossain ehkä viiden vuoden takases tilantees yhtäkkii, tai ehkä kauemmassaki. Et haastetta on ja jotenkin kannustaisin kyllä vaan löytämään niit voimii jostain sitä asiaa käsitellä. Toki ymmärrän, et se on se tilanne siel koulus tosi haastava täl hetkel, kun kaikki on vähän jotenki epämääräst.
[34:30] Jaakko Rissanen: Mut joo. Voi toivoo, et tää on väliaikasta tää tämmönen, tai täst sit niinku pompataan takasin kyllä. Mutta…
[34:37] Pinja Sipari: Nii. Toivotaan. Joo, saa nähdä sit, mitä sit niinku tarvitaan taas, et se nousee. Todennäkösesti se ei automaattisesti nouse, vaan tarvitaan joku käänne…
[34:50] Jaakko Rissanen: Jep.
[34:50] Pinja Sipari: Joka oli Greta Thunberg sillon aikasemmin, mut et nyt ei varmaan Greta enää yksin jotenkin, se oli niin tuore ja jotenkin jännä juttu sillon. Et nyt sit tarvitaan taas jotain uutta ennen ku se nousee sit.
[35:07] Jaakko Rissanen: No mut hyvä et asioita pidetään tapetilla nyt… Edes yksittäiset podcastit, myös muodossa tässä.
[35:15] Pinja Sipari: Joo.
[35:16] Jaakko Rissanen: Tota, miten sä näkisit, et mikä- ku sä puhuit yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tämmösenä ilmastokasvatuksen muotona, niin onks jotain tämmösiä haasteita, mitä kouluympäristö… Tai näiden yhteensovittaminen, niin kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kouluympäristön, niin ainaki omista kouluvuosista, joist on jo kyllä aikaa, niin sillain tää ois ollu vaikee kuvitella sillon, että nää ois jotenki pystynyt elimellisesti yhdistämään, mutta…
[35:47] Pinja Sipari: Joo, kyllähän se, siis mun mielest siin ei varsinaiseti oo mitään ongelmaa. Mutta kun opettajilt kysyy, niin siin ei paljoo muuta ookkaan ku ongelmii. Jostain syystä Suomes suhtaudutaan suorastaan hysteerisesti siihen vaikuttamisnäkökulmaan, et koulun pitäis olla täysin anonyymi, joka on oikeestaan aika pimee ajatus. Eihän se missään tapauksessa oo anonyymi, tai niinku semmonen mielipiteetön se koulu koskaan. Mut sitä niinku jotenki poliittisuutt pelätään, siel on ne jotkut 70-luvun historialliset syyt taustalla, ja sit sitä on jotenkin myös ehkä tietoisesti tietyt piirit jotenki lietsonu sitä sitoutumattomuuden-, tai ehkä sitä poliittisuudenpelkoa. Oikeestihan opetussuunnitelmat tosi voimakkaasti kannustaa monenlaiseen vaikuttamiseen, ja tokikin on niin, et ei me voida esimerkiks nyt mielenosotukseen ketään pakottaa…
[37:04] Jaakko Rissanen: Nii, nii.
[37:06] Pinja Sipari: Osottamaan, et täs on sulle kyltti ja sinne huutamaan nyt. Mut se ei tarkota sitä, etteikö sinne vois koulun kans mennä niinku opintoretkelle katsomaan että kato, mitä, näin tää toimii ja tämmöst tääl on ja haastattele vaikka osallistujii, et miks he on halunnu tulla mieltään osottamaan ja niin edespäin. Se ei oo mitään aivopesuu tai semmost. Tietenkin sen mielenosotuksen pitää olla sit koulun arvojen mukanen, ettei voi mennä mihinkään äärioikeiston mielenosotuksiin mennä. Mut sit toisaalta niin harva suomalainen aikuinen on itte ollu mielenosotukses, ja suomalainen media nostaa lähinnä esille niitä mielenosotuksia, mis on jotain yhteydenotto-, niinku vaarantuntua. Niin sit seki ehkä jopa jo pelottaa sit, et jos siel on jotain vaarallist, mut kylhän nyt suurin osa mielenosotuksista on todella rauhanomaisii, eikä siel nyt tapahdu mitään vaarallista. Et tokikaan ei oppilaitten turvallisuutta vaaranneta menemäl vaik mielenosotukseen. Sit siel tulee ne arvokeskustelut, että mitkä on kodin arvot ja niin edespäin, mut niit olis vaan uskallettava käydä ja nii. Ja sit toisaalt voi tehdä niin, et voidaan me käsitellä erilaisii vaikuttamisen tapoja vaik siel netissä nyt, ja sit jokainen etsii tavallaan sen aiheen, jonka paris haluu vaikuttaa, et eihän sen vaikuttamisen tapa oo mikään kyseenalainen asia.
[38:54] Jaakko Rissanen: Niin.
[38:57] Pinja Sipari: Et tavallaan niit haasteit nähdään tosi paljon. Ja sit oikeesti, tää on taas vaan niinku hedelmällinen keskusteluympäristö. Mut sit jotenkin, kun se on niin voimakas se historiallinen perintö siit, et ei oikeen mitään sais siel koulus sanoo, eikä varsinkaan tehdä vaikuttamisen suuntaan viittaavaa. Sitte tavallaan, vaik se aktiivinen kansalaisuus on vaik ollu OPSeis vuosikymmenii jo, ni edelleenki sit, ku opettajilt kysyy, et ”no mitä se tarkottaa”, ni aika monet on sil taval, et ”ööö tota”, tai et ”oletko itse aktiivinen kansalainen? Vaikutatko yhteiskunnassa?”, ni on ”en” vastauksena. Et vaikeehan sen on tavallaan sit, jos opettaja ei itse koe ollenkaan mitään vaikuttajaidentiteettii itsessään, ni hankalahan se on sit niit kasvattaa…
[40:02] Jaakko Rissanen: Totta kai.
[40:03] Pinja Sipari: Aktiiviseen kansalaisuuteen niit oppilaitakaan. Et täs on, siit näkökulmasta haasteit riittää tosi paljon.
[40:13] Jaakko Rissanen: Ja just et jos se vaikuttaminen nähdään, et se on esim rajottunu äänestämiseen, ni sithän se on, niinku määritelmällisesti lapset ja nuoret on jätetty sen ulkopuolelle, ni se on kieltämättä aika rajottava käsitys. Mut sekin on ollu kiinnostavaa just, et millä tavalla eri koulut esimerkiks suhtautuu tähän Koululakko-liikkeeseen, et siinäki just, et onko siin se instituutiona kannustava vai rajottava, nii vaik siin ei suoraan, välttämättä ei viedä oppilait sinne mielenosotukseen, mut jo se, et miten suhtaudutaan siihen, ymmärtäväisesti tai sitten kieltävästi, ni silläkin on varmaan vaikutusta.
Tota, jos jatketaan viel näistä haasteista, tai tästä ehkä niinku ilmastokasvatuksen jonkinlaisest haastavasta nykytilasta, niin myöskin järjestökentältä on leikattu viime vuosina aika rankasti, niinku nuorisojärjestökentältä tässä just viime aikoinakin, ja, tota, myöskin osa ihan peruskouluista on aika aliresursoituna… Niin miten nää näkyy ilmastokasvatuksen toteutumisessa?
[41:29] Pinja Sipari: No nyt on tavallaan ehkä viimeset pari vuotta on ilmastokasvatuksen näkökulmasta ollu itse asias aika helppokin saada rahotuksii. Mä oletan vähän, että valitettavasti tää koronahomma tähän tulee nyt sitte tuomaan vaikeuksii taas tulevaisuudessa. Mut sitten et opettajankoulutusta on esimerkiks nyt tänä vuon tarjol tosi paljon enemmän, kuin on ollu oikeestaan koskaan aikasemmin.
[42:02] Jaakko Rissanen: Joo
[42:04] Pinja Sipari: Mut sitten juurikin se järjestökentän ahdinko näkyy vaik siinä, et niit koulun vierailuhankkeit, on tosi paljon vaikeempi semmosiin saada rahotust. Et vaikkapa se Ilmari-hanke, joka on kuitenki kymmeniituhansii suomalaisii nuorii 2006 vuodest ja siit kymmenen vuotta eteenpäin ni tavottanu, ni ei oo sit nyt saanu rahotuksii semmoseen, et vois mennä kouluvierailija kouluun näist aiheist puhumaan opettajan tueksi. Et tavallaan tietynlaisille, mun mielestä se kouluvierailutoiminta on tosi arvokasta ihan sikskin, et se voi helpottaa sitä vähän opettajan taakkaa siin, et sen ei tarvii ihan kaikkii asioit itse siel käsitellä. Ja sit toisaalt aina kun monel äänel puhutaan, niin se on vaikuttavampaa, ku jos vaan yhdellä äänellä puhutaan. Mut et ne on sen verran kalliit toteuttaa ne semmoset hankkeet ja niihin ei oo sit ollu oikeen nyt viime vuosin mitään rahotusta saatavilla. Mut et saa nähdä nyt sit tosiaan, et miten tää korona tähän tilanteeseen taas vaikuttaa. Et oikeesti on nyt siis viime vuosin ollu vähän helpompi saada, et jotenkin siihen vihdoin ollaan vähän herätty siihen ilmastokasvatuksen tarpeeseen, mut tilanteet vaihtelee koko ajan.
[43:41] Jaakko Rissanen: Joo.
[43:42] Pinja Sipari: Ja nyt mä siis tosiaan puhun täl taval vähän järjestökentältä käsin enemmän. Et sit se, et miten siel koulus on resurssei, ni sehän tavallaan, se ei nyt suoranaisesti ehkä vaikuta tähän niin paljoo.
[44:01] Jaakko Rissanen: Niin. Meil alkaa aika loppumaan, ikävä kyllä. Mitä haluat sanoa tähän loppuun vielä?
[44:09] Pinja Sipari: No ehkä vaan sitä rohkeutta toivoisin, meille itse kullekin. Ottaa haastaviakin asioita esille ja käsittelyyn. Sil taval se etenee se homma, ei siihen oikeen muuta ratkasuu oo.
[44:25] Jaakko Rissanen: Mahtavaa. Kiitos paljon.
[44:27] Pinja Sipari: Kiitos.
(Loppumusiikki)